Nefiri
//Kirjoittaja: Auroora
//Erakko |
”Jos haluatte minun suunnittelevan elämääni pidemmälle, minun täytyy tietää joitain asioita teistä. Olitteko ajatelleet kulkea yhdessä vielä pitkän aikaa, vai haluatteko jo minusta eroon?”
Käänsin katseeni taivaalta, jota olin poissaolevasti tuijottanut mietteisiini vajonneena, Oreoon. En ollut odottanut tuota kysymystä. Siksi, että en ollut juuri ajatellut sitä. En ollut missään vaiheessa miettinyt sitä, eroaisimmeko jossain vaiheessa toisistamme. Oreo tuntui jotenkin niin luonnolliselta osalta joukkiotamme, vaikka emme olleetkaan tunteneet kauaa. Tuntui järkevältä, että mukanamme oli joku kolmas osapuoli, etenkin siksi, koska Ursa ja minä olimme siskoja. Me päädyimme kinastelemaan aika usein, kuten sisarukset aina. Lisäksi tulimme samoista olosuhteista. Mukanamme oli hyvä olla joku, jolla oli erilainen käsitys elämästään ja joka omasi erilaiset taustat.
”En ole oikeastaan ajatellut sitä – en ollenkaan. Minusta meillä ei ole tällä hetkellä mitään syytä erota toisistamme. Kolmestaan olemme vahvempia.”
Katsoin tarkasti Oreota, tutkiskellen hänen olemustaan saadakseni jotain vihjeitä nuoren kollin ajatuksista.
”Ellet sitten sinä halua meistä eroon?” kysyin siristäen silmiäni epäilevästi. ”No, ei minulla kai siihen olisi mitään sanomista. Mutta minun puolestani voimme kulkea niin kauan yhdessä, kunnes tuntuu järkevältä jatkaa eri teitä.”
Vilkaisin Ursaa saadakseni hänestä jotain kannanottoa irti, mutta naaras vain seurasi keskustelua mitään sanomatta. Mikä ei ollut yllättävää, minä olin yleensä meistä ollut se, joka hoiti ajattelun ja suunnittelun.
”Etkä sinä tule olemaan ainoa kissa, joka joukkoomme liittyy”, sanoin siirtäen jälleen katseeni Oreoon. ”Toivottavasti.”
//Oreo?
//220 sanaa
