Rubiini

Ulkonäkö

Rubiinilla on lyhyt, vitivalkoinen turkki, jonka karvat on pehmeää ja lämpöistä, vaikkei se ihan kaikista kylmimmiltä säiltä suojaa. Hän on keskikokoinen ja erittäin hoikka, mitä korostavat tämän pitkät, ohuet jalat. Hänellä on kapeat kasvot ja suurehkot vaaleansiniseen heikosti taittuvat silmät, joiden pupillit ovat punaiset. Silmät saattavat näyttää kaukaa katsottuna kokonaan punaisilta, sillä vaaleansinisen kanssa tilasta tappelee vaaleanpunainen. Rubiinilla on hyvin vaaleanpunainen nenä ja korvantaustat. Korvat ovat isohkot ja matkivat muodollaan pyöreäkulmaisia kolmioita. Kuonossa, silmien ympärillä ja varpaissa karva on ohuempaa mistä johtuen naaraan poikkeuksellisen vaalea iho näkyy läpi.
Rubiinilla on kasvoissaan ja rinnassaan lukuisia arpia, jotka ovat syntyneet Rubiinin pentuaikoina tapahtuneen onnettomuuden aikana lennelleistä lasinsirpaleista.

Luonne

Rubiini on iloinen ja huoleton persoona, joka on aina mielellään mukana tekemässä siskonsa Safiirin kanssa. Hintelän ulkomuotonsa takia naaras on opetellut käyttämään älyään puolustuskeinonaan, ja onkin suurimman osan ajastaan kehittelemässä kaikenlaista uutta suojellakseen perhettään ja ollakseen hyödyksi. Hän suhtautuu perheensä ulkopuolisiin kissoihin varsin sinisilmäisesti, eikä aina välttämättä huomaa vaaran läsnäoloa uhkaavalta vaikuttavissa tilanteissa. Hän on hyvin tunteikas, eikä epäröi näyttää muille, jos hänellä on paha olla. Rubiini on myös hyvin takertuvainen ja muista riippuvainen, mikä heijastelee hänen menneisyydessään tapahtuneisiin ikäviin asioihin. Naaras ei usko mihinkään. ​

Menneisyys

Rubiinin ja Safiirin vanhemmat jäivät irtokoirien hampaisiin suojellessaan muutaman viikon ikäisiä pienokaisiaan. Orvoiksi jääneet siskokset pääsivät Byron-nimisen kotikisukollin hoteisiin vanhaan, ränsistyneeseen taloon, jossa hänen seuranaan asui ikäloppu kaksijalka, Ukko. Rubiini ja Safiiri omaksuivat nopeasti Byronin uudeksi isäkseen ja kokevat olevansa tälle elämänsä velkaa.
Eräänä päivän Silver-niminen erakko ilmestyi Byronin ja sisarusten kotiin. Raivostunut Byron ajoi tämän pois. Parin kuun kuluttua tapahtuneesta Byron ja Safiiri lähtivät ulos, kun taas auringonvalolle haavoittuvainen Rubiini joutui jäämään kotiin. Yhtäkkiä Rubiinin talo syttyi palamaan, ja hän pääsi nipin napin ulos Ukon pelastaessa hänet rikkomalla ikkunan ja heittämällä pennun ulos siitä. Rikkoutuneen ikkunan sirpaleet haavoittivat Rubiinia pahasti kasvojen ja rinnan alueelle. Ukko ei selviytynyt tulipalosta.
Kuin sattumankaupan kautta Silver saapui paikalle ja auttoi Rubiinin turvaan. Silver kertoi Rubiinille Byronin ja Safiirin hylänneen tämän, mitä Rubiini ei voinut alkuun uskoa. Vähitellen hän alkoi kuitenkin taipua hyväksymään ajatusta siitä, ja hän kiintyi yhä enemmän Silveriin, josta tuli hänen ainoa ystävänsä.
Rubiini ja Silver olivat vaellelleet ympäriinsä jonkin aikaa kahdestaan, kun he saapuivat kerran erääseen kaksijalkalaan. Silver onnistui nappaamaan paikallisella puistoalueella pulun, joka kiinnosti myös paikallisia asukkeja. Silver joutui taisteluun haavoittuen pahasti, lopulta häviten myös saamansa saaliin kulkukissoille. Rubiini lähti etsimään apua ja törmäsi Nefiri-erakkoon, joka suostui lopulta auttamaan pentua hädässä.
Osittain Nefirin ja Rubiinin huolenpidon ansiosta Silver toipui nopeasti takaisin entiselleen, ja Nefiri päätti jäädä kaksikon seuraan. He jatkoivat matkaa ruoan perässä isompaan kaksijalkalaan, josta kaksijalkojen jättämien tähteiden löytäminen ei ollut niin vaikeaa. Siellä he törmäsivät muukalaiseen, joka esitteli itsensä Keijukaiseksi. Keijukainen tarjosi matkaajille suojapaikkaa yhteisöstään, ja kolmikko joutui osin olosuhteiden pakosta seuraamaan kissaa. Keijukainen johti heidät pesälleen, jossa useampi yhteisön jäsen oli ottamassa heidät vastaan, ja ilmoitti, etteivät Rubiini ja hänen ystävänsä poistuisi tästä kaksijalkasta enää koskaan.