Tähtimötaivas
Kirjoittaja: Saaga
//TAISTELUTARINA
Karjuvirne oli jälleen pelastanut minut. Nousin hieman nolona ylös maasta, johon punaruskea kolli oli minut heittänyt. Turkkini oli takkuinen. Karvoissa oli verta enkä ollut enää varma oliko se minun vertani vai jonkun muun.
“Tule, et voi taistella tuossa kunnossa!” Karjuvirne sanoi kääntyen puoleeni. Ympärillämme kävi armoton taistelu. Haukoin happea kehkoihini yrittäessäni rauhoittua mutta päässäni pyöri vain hetki hetkeltä enemmän. Niiskaisin ja koitin keskittää katseeni käpäliini mutta se oli miltei mahdotonta sillä maa keikahteli silmissäni. Horjahdin mutta onneksi Karjuvirne seisoi vierelläni ja pystyin nojaamaan häneen. Hän talutti minut nujakoivien kissojen välistä pois taistelusta. En tiennyt enää missä olimme, kun pääsimme sinne minne Karjuvirne halusi minut viedä kävin istumaan maahan mutta se tuntui liian vaativalta. Rojahdin maahan kyljelleni ja koitin saada hengitykseni hallintaan. Karjuvirne näytti huolestuneelta ja siltä että haluaisi sanoa jotain mutta käänsin vain katseeni pois. Tiesin, että kun oloni helpottaisi ja saisin taas henkeä voisin palata taisteluun. En ollut saanut pahoja haavoja vain pari viiltoa lapaan ja nekään eivät olleet pahoja. En toisaalta olisi toisaalta halunnut taistellakkaan mutta Eloklaanin puolustaminen oli minun tehtäväni enkä ollut pelkuri.
//Karju?
