Korpikaste
Häntäni nyki ärtyneenä, kun Sielutassu ilmoitti riemukkaasti heidän voitostaan. Hän oli onnistunut livetä ohitseni, kun olin keskittynyt hieman liian kauan veljeeni. Minun voittoni oli riistetty niin typerästi! Minun olisi kuulunut saada näyttää todelliset taitoni muiden edessä! Näyttää kuinka upeaksi kissaksi olin jo kasvanut!
“Eiköhän tämä sitten ollut tässä”, murahdin hiljaa. Sielutassu katsoi edelleen muihin ylpeänä suorituksestaan.
“Hyvä harhautus, Varpulaulu!” nuori naaras naukaisi tiimitoverilleen ja tuntui edelleen paistattelevan voiton tuomassa riemussa ja ilossa.
“Hieno suoritus kaikilta! Tämä taitaa kuitenkin riittää tältä kerralta ja voimme suunnata takaisin leiriin”, Kortetuike naukaisi. Nyökkäsin ja tuuppasin hieman päälläni Sielutassua liikkeelle. Lähdin sitten tassuttamaan eteenpäin edelleen pieni ärtymys rinnassani. Olisin todella tahtonut voittaa. Todistaa itseni kaikille! Todistaa itseni Kortetuikkeelle ja veljelleni etenkin! En voinut uskoa vieläkään, että olin antanut itseni harhautua sillä tavoin!
En jäänyt enää pitkäksi aikaa muiden seuraan päästyämme leiriin. Se osittain johtui vain häpeästä. En halunnut, että he huomaisivat ärtymykseni pienen häviön jälkeen. Olin soturi, Pimeyden Metsän tähden! En minä voinut vinkua kuin pikkupentu yhden häviön takia!
Työnsin pääni sotureiden pesään. Tutkin sen sisällä lepääviä kissoja hiljaa etsien kahta tiettyä tuttua turkkia massan seasta.
Ilta oli jo hämärtymässä ja olin luvannut Käärmekullalle ottavani oppilaani lisäksi mukaan myös kaksi muuta soturia yöpartioon. Sain valita heidät itse omasta pyynnöstäni. Varapäällikkö ei tainnut vain haluta kiistellä asiasta kanssani, koska hän oli vain huokaissut ja hyväksynyt pyyntöni heti.
“Kortetuike! Varpulaulu!” nau’uin hiljaa ja tökin kolleja vuoron perään. “Ei ole aikaa nukkua, lähdetään yöpartioon!”
Kortetuike kohotti päätään ja näytti siltä, että oli juuri ollut nukahtamaisillaan. Varpulaulu näytti sen sijaan olevan erityisen virkeä. Ehkei hän ollut vielä ehtinyt saada unen päästä kiinni?
“Tulkaahan nyt. Lähdemme yöpartioon kiertelemään rajoja! Ei meillä ole tässä koko yötä aikaa!” naukaisin ja hoputtelin soturit ylös ja ulos pesästä.
“Kehrätassu, tule! Aika lähteä!” huusin nopeasti oppilaalleni, joka jutteli vielä oppilaiden pesän suuaukolle sisällä oleville oppilaille. Hän käänsi päätään, sanoi pikaiset heipat ja tuli meidän luoksemme.
//Korte? Varpu?
