Kortetuike
Onneksi Korpikaste oli pelastamassa minut itseltäni, kun tajusin juuri teititelleeni Varpulaulua nolon kompastumiseni jälkeen. Taisin olla tokkuraisempi kuin olin ajatellut. Siirryin ilomielin kävelemään Korpikasteen rinnalle, ja kehräsin naaraan pukatessa minua ystävällisesti päällään. En kuitenkaan voinut olla vilkaisematta takanamme tulevan Varpulaulun suuntaan, joka oli nyt saanut seurakseen Korpikasteen oppilaan Kehrätassun. Kaksikko näytti onneksi tulevan juttuun.
Kuutamo valaisi öistä kulkuamme metsän halki. Tuuli kuljetti mukanaan valjua Kuolonklaanin hajua, mikä sai kaikki valpastumaan. Jopa minut, vaikka en tahtonutkaan nähdä rajanaapureitamme vihollisena. Jos heidät vain saisi kuuntelemaan järkeä, voisimme lakata murehtimasta rajoista ja niiden luomista jännitteistä…
“Onpa ihmeellinen sattuma, että Käärmekulta sattui laittamaan juuri meidät samaan partioon”, tokaisin Korpikasteelle, joka nuuhki ilmaa korvat pystyssä. Naaras vilkaisi minua sen näköisenä, että tiesin heti hänen vaikuttaneen jotenkin varapäällikön valintoihin. Pudistelin päätäni huvittuneena.
“Onko sinulla siihen jotain valittamista?” soturitar kysyi kulmiaan kohottaen.
“Ei ollenkaan. Minusta on mukava olla täällä teidän kahden kanssa”, hymyilin hänelle aidon iloisesti, ja hetken mielijohteesta painauduin lähemmäksi hänen turkkiaan. Tuntui kuin välillämme olisi säkenöinyt kipinöitä karvojemme koskettaessa toisiaan. Kanttini ei kuitenkaan kestänyt kauaa, ja kun tiellemme osui taas iso juuri, siirryin kauemmaksi Korpikasteesta väistääkseni sen. *Todella sulavaa, Kortetuike*, moitin itseäni hiljaisesti päässäni.
Kohtapuoliin olimme aivan rajan tuntumassa. Korpikaste kutsui Kehrätassun eteen ja ryhtyi antamaan tälle neuvoja rajojen merkitsemiseen. Varpulaulu oli hivuttautunut hissukseen rajalinjaa pitkin hieromaan poskeaan johonkin pensaan oksaan jättääkseen siihen hajuaan. Pysähdyin hetkeksi katsomaan hänen sulavalinjaista hahmoaan, joka melkein uppoutui osaksi metsää. Puiden välistä kajasti kuitenkin sen verran kuunvaloa, että se sai kollin tumman turkin muuttumaan ihan hopeaiseksi.
Räpyttelin hieman hämmentyneenä silmiäni, kun tajusin tuijotukseni kestäneen vähän liian pitkään. Ravistelin nopeasti itseäni ja päätin mennä jututtamaan Varpulaulun Korpikasteen ollessa kiireinen Kehrätassun kanssa.
“Te näytitte tulevan hyvin juttuun Kehrätassun kanssa”, naukaisin astellessani Varpulaulun lähelle ja ryhtyessäni nyhtämään ruohoa kynsilläni jättääkseni merkkejä rajan pintaan. “Oletko miettinyt, haluaisitko itse joskus oppilaan?”
//Varpu tai Korpi?
