Kortetuike

Korpikasteen silmät kimmelsivät kilpaa tähtien kanssa yön tummassa syleilyssä. Naaraan kirkas katse sai minut keinahtelemaan tassulta toiselle hermostuneesti, ja kun hän yhtäkkiä tökkäsi minua leikkisästi nauravin silmin ja sanoi minun näyttävän aivan aaveelta kuun kajossa, sydämeni hypähti rinnassani iloisesti. Olinko kuullut oikein vai oliko Korpikaste kutsunut minua juuri nätiksi? *Ei*, pudistelin pienesti päätäni itsekseni, *hän sanoi että turkkini hohtaa nätisti. Ei hän sitä niin tarkoittanut.*
“Ehkä minä olenkin Tähtiklaanin soturi”, nau’uin leikkisään sävyyn, “ja olen tullut kuolevaisten keskuuteen kummittelemaan.” Hyppäsin Korpikasteen eteen ja laskeuduin vaanimisasentoon. Heiluttelin hänelle häntääni kutsuen häntä mukaan leikkiin. “Kokeillaanko, saatko tämän aaveen kiinni?”
Korpikasteen silmiin syttyi kilpahenkinen kipinä. “Saat etumatkaa parin hännänmitan verran.”
Virnistin hänelle ja ampaisin juoksuun siltä seisomalta. Sujahdin saniaisten sekaan aikomuksenani harhauttaa naaras kannoiltani, jotta onnistuisin pitämään pienen etumatkani edes hetken. Korpikaste oli meistä kahdesta nopeampi, ja me molemmat tiesimme kyllä, kumpi tämän kisan lopulta voittaisi. Siitä huolimatta minä nautin metsässä juoksemisesta hänen kanssaan yli kaiken.

//Korpi?

Author: EmppuOmppu

.