Kortetuike

Heräsin nokosilta myöhemmin päivällä. Yöllinen seikkailu painoi yhä jäseniäni, mutta mielialani oli korkealla. Vilkaisin Korpikasteen pedin suuntaan malttamattomana, mutta naaras näytti lähteneen jo johonkin. Räpäytin silmiäni hieman harmistuneena, mutta sitten ajattelin, miten ahkera ja omatoiminen soturi Korpikaste oikein oli, vaikka oli ollut vasta yöpartiossa. Juuri niistä piirteistä minä hänessä pidin.
Siistiydyin paikallani kaikessa rauhassa, ennen kuin kömmin petini reunan yli ja venyttelin jäseniäni. Soturien pesässä oli hiljaista, mutta ulkoa kuului reipasta puheensorinaa. Tassutin pesän suulle ja siristelin silmiäni äkisti kirkastuvassa valossa. Klaanitoverit olivat suorittamassa soturien velvollisuuksiaan ja askareitaan, kuten tavallisesti tähän aikaan. Katselin muiden puuhia hetken etäämmältä, mutta kohta katseeni kiinnittyi tuttuun hahmoon kauempana leirin laidalla. Sydämeni kiihdytti lyöntejään.
*Varpulaulu!*
Lähdin tepsuttamaan aukion poikki ystävääni kohti. Minun oli päästävä kertomaan hänelle uutiset ensimmäisenä! Korpikasteelle asialla ei tuntunut olleen niin paljon väliä, mutta minulle sillä oli. Olisi tuntunut väärältä kertoa asiasta jollekulle toiselle ensin. Olihan Varpulaulu sentään rakas ystäväni sekä Korpikasteen veli!
Tervehdin Varpulaulua hymyssä suin. Näytin havahduttavan hänet ajatuksistaan. Huolestuin vähän huomatessani kollin olemuksessa jotain outoa. Vaimea pelkotuoksu leijaili hänen ympärillään – mitä hän oli pelästynyt?
“Hei”, Varpulaulu vastasi ja kohtasi katseeni.
En halunnut kertoa tuoreesta kumppanuudestani, ennen kuin olin varmistanut ystäväni voinnin. Olisi ollut tahditonta mennä möläyttelemään jotain sellaista kun toinen kävi läpi jotakin mahdollisesti ikävää.
“Onko kaikki hyvin?” Istuuduin ystävääni vastapäätä ja kallistin aavistuksen päätäni häneen katsoessani. “Vaikutat olevasi jotenkin… poissa tolaltasi?”

//Varpu?

Author: EmppuOmppu

.