Kortetuike

Varpulaulun reaktio uutisiini hieman hämmensi minua, mutta yritin estää sitä näkymästä kasvoiltani. Oli varmasti monia syitä, miksi kolli reagoi miten reagoi. Ehkä hän kuulosti itkuiselta liikutuksesta? Tai entä jos hän oli pahastunut siitä, etten ollut kertonut aiemmin minun olevan ihastunut hänen siskoonsa? Varpulaulu kuitenkin hymyili… Mutta oliko se aitoa hymyä? *Äh, taas minä yliajattelen!*
“Minun olisi pitänyt kertoa sinulle aiemmin”, minä aloitin vähän takellellen, “siitä, että pidän Korpikasteesta. Olet rakas ystäväni, mutta myös hänen veljensä. En tiennyt, miten ilmaisisin sen.” Jotenkin minusta tuntui ettei se ollut ainoa syy, miksi en ollut pystynyt puhumaan asiasta Varpulaululle, mutta en kyennyt itsekään pukemaan sitä sanoiksi. Rintaani kiristi aina kummasti kun katsoin häntä. Se oli tunne, jota en ollut vielä pystynyt ymmärtämään.
“Miltä sinusta tuntuu, että minä ja Korpikaste olemme nyt kumppanit?” Kysymys lipsahti suustani ennen kuin ehdin kunnolla ajatella sitä loppuun. Miksi osa minusta halusi niin kiihkeästi tietää, mitä mieltä Varpulaulu oli minusta ja Korpikasteesta? Ei sillä olisi pitänyt olla mitään väliä. Mutta silti sillä jotenkin oli – Varpulaululla oli.
//Varpu?

