Kortetuike
Arki ei ollut maagisesti muuttunut ihmeellisemmäksi ryhdyttyämme kumppaneiksi Korpikasteen kanssa. Päivät alkoivat ja loppuivat samalla tavalla kuin ennenkin, tosin nyt sillä erolla, että heräsin naaraan vierestä. Ajattelin sen olevan vain hyvä juttu – sen täytyi kertoa siitä, miten läheisiksi me olimme ajan saatossa tulleet, että meidän ei tarvinnut jännittää uutta kumppanuuttamme tai toistemme läsnäoloa.
Toisaalta, jos jonkun seuraa jännitin, niin Varpulaulun. Olin kertonut kollille pari päivää sitten uutiset, enkä sen koommin ollut törmäillyt ystäväni kanssa. Joko me molemmat olimme kamalan kiireisiä ja aikataulumme vain sattuivat menemään jatkuvasti ristiin, tai sitten Varpulaulu oli pahastunut jostakin ja vältteli minua tietoisesti. En voinut lakata miettimästä, olinko tehnyt tai sanonut jotain väärää viimeksi.
Olin palannut ulkoa metsältä Korpikasteen kanssa, kun leirissä sain kuulla, että Varpulaulu oli joutunut parantajan pesälle. Joku oli maininnut asiaan liittyvän oksentamista. Huoli oli nostanut päätään välittömästi sisälläni ja olin sanonut Korpikasteelle, että meidän pitäisi mennä katsomaan häntä saman tien. Korpikasteella oli kuulemma kiireitä, joten suuntasin ystäväni luokse omin päin.
Löysin hänet parantajan pesän vuoteesta silmät sikkurassa. Hän oli tainnut olla nukkumassa ennen kuin olin törmännyt sisään. Leimusilmä nosti katsettaan yrteistä, joita tämä näytti olleen lajittelemassa, ja nyökäytti minulle päätään. Vastasin tervehdykseen ystävällisesti hymyillen, vaikka samaan aikaan otsaani pyrki muodostumaan huoliryppy.
Varpulaulu selitti kyseessä olevan jokin pieni tauti vain. Puhuessaan hänen äänensä kuitenkin värisi ja hänen hengityksensä kuulosti hälyttävän raskaalta, että ehdin jo säikähtää kyse olevan jostakin vakavammasta mutta kolli ei suostunut paljastamaan sitä.
“Hänellä ei ole hätää”, Leimusilmä huikkasi pesän toiselta puolelta. “Vähän lepoa ja rauhaa ja hän on kuin uusi.”
Parantajan sanat saivat minut huokaisemaan helpotuksesta. Käännyin katsomaan ystävääni pahoittelevana. “Anteeksi, taisin vähän ylireagoida. Huolestuin, kun en ollut kuullut sinusta pariin päivään, ja pelkäsin että ehkä syy sille on sama kuin parantajan pesään joutumisellesi.”
//Varpu?
Author: EmppuOmppu
.