Kortetuike

Pelkäsin että jokin minun ja Varpulaulun välillä oli mennyt rikki. Milloin hänelle puhumisesta oli tullut näin vaikeaa? Oliko meillä aina ollut näin paljon kiusallisia hiljaisuuksia? Sähköinen jännite välillämme oli niin latautunut että varmasti myös pesän toisessa päässä työskentelevä Leimusilmä pystyi havaitsemaan sen.
“Kuule”, aloitin kohta vähän epävarmasti, “kertoisithan sinä minulle, jos olen tehnyt jotakin väärin?” Yleensä minun oli helppo katsoa Varpulaulua silmiin, mutta nyt se tuntui kammottavalta ajatukselta. Kaipa minä pelkäsin, että osaisin lukea vastauksen kollin silmistä eikä se vastaus olisi sitä, mitä olin toivonut. “Me olimme jossain vaiheessa niin kovin läheiset, mutta nykyään minusta tuntuu, että kaikki on aivan nurinkurin, enkä tiedä, mistä tai kenestä se johtuu.”
Liikuttelin tassujani hermostuneena, katuen välittömästi sitä, että olin ottanut asian edes puheeksi. Minä saatoin aivan hyvin ylitulkita koko tilannetta eikä meidän välillämme oikeasti ollut mikään vialla. Ääni päässäni kuitenkin vaati saada vastauksia.
“Anteeksi”, sanoin melkein heti perään ja pudistelin päätäni. “Minun ei pitäisi vaivata sinua tällaisella asialla kun olet toipilaana. Unohda, mitä sanoin. Voimme puhua toistekin.” Nostin katseeni Varpulauluun hymyillen hieman pakotetusti.

//Varpu?

Author: EmppuOmppu

.