Kortetuike

Olin ollut loppupäivän allapäin käytyäni tapaamassa Varpulaulua parantajan pesällä. Keskustelumme ei ollut sujunut niin hyvin kuin olin toivonut, ja lopulta minun oli ollut pakko poistua, kun kollin olo oli huonontunut ja tämä oli alkanut oksentaa. En voinut olla tuntematta pientä syyllisyyttä siitä. Toisinaan minusta tuntui, että minä itse olin syypää siihen, miksi Varpulaululla oli niin paha olla. Se oli typerästi ajateltu eikä varmastikaan totta, mutta aivoilla on aina tapana etsiä syy-yhteyksiä sellaisistakin asioista, joissa niitä ei ole.
Seisoskelin tuoresaaliskasan edessä päättämättömänä. En ollut vielä syönyt mitään, mutta toisaalta en ollut varma, oliko minulla nälkäkään. Kaipasin Korpikastetta, mutta kumppaniani ei näkynyt missään. Naaras oli varmastikin jossakin partiossa ja palaisi heti kun voisi.
Olin jo poistumassa paikalta, kun yhtäkkiä Laventelitaivas ryykäsi minua päin sellaisella vauhdilla, että tämä itsekin näytti säikähtävän minut nähdessään. Siskoni jarrutti pysähdyksiin ja hänen kantamansa orava tipahti maahan. Hymy levisi väkisinkin kasvoilleni, kun tervehdin häntä.
Päädyin istumaan Laventelitaivaan seuraan soturien pesän edustalle. Naaras oli pyytänyt minua jakamaan tuoresaaliin kanssaan, enkä ollut tohtinut kieltäytyä. Laventelitaivas oli kenties ainoa vanhemmista sisaruksistani, joka halusi puhua kanssani. Tulin kyllä toimeen Nokkospilven ja Rastaskukan kanssa, mutta minusta tuntui, että he eivät niinkään pitäneet minua veljenään. Olihan meillä kosolti ikäeroa ja eri emot.
“Onpa mukavaa, kun kysyit minua syömään kanssasi”, sanoin sisarelleni, joka tuuppasi oravaa eteeni. Naaras vaikutti itsekin nälkäiseltä, mutta tämä selvästi oli päättänyt, että minä saisin aloittaa. Hymyilin hänelle kiitollisena ja repäisin itselleni palan yhä lämmintä lihaa jäystettäväksi. “Olitko yksin saalistamassa?” kysyin ja työnsin oravan takaisin Laventelitaivaalle.

//Late? 🙂

Author: EmppuOmppu

.