Kortetuike

Laventelitaivaan seura oli juuri sitä mitä olin tähän hätään kaivannut. En aivan ymmärtänyt kaikkea, mitä hänen suustaan pääsi ulos, mutta pelkästään hänen kuuntelemisensa tuntui lievittävän kroonistunutta stressitilaani Varpulaulun puolesta.
“Ei sinulla ole mikään kiire löytää mielitiettyä”, naukaisin rauhoittelevasti sisarelleni. “Ja kuten itsekin sanoit: jokaiselle on joku. Ei sen tarvitse välttämättä olla kumppani. Ystävät ja perhe ovat aivan yhtä merkittäviä. Et sinäkään merkitse minulle vähempää kuin Korpikaste.”
Laventelitaivas räpytteli silmiään. Naaraan ilmettä oli vaikea tulkita, mutta vastaukseni tuntui tyydyttävän häntä. “Jaa, taidat haastella totta. Sinähän olet viisas veliseni. Ja minä kun luulin olevani se vanhempi ja viisaampi sisarus!” soturi puuskahti mukamas pahastuneena, mutta tuike hänen silmissään paljasti hänen vitsailevan.
Naurahdin ja pudistelin päätäni huvittuneena. Söimme muutaman haukun yhteisestä ateriastamme hiljaisuudessa, kunnes mieleeni juolahti kysymys, jonka olin halunnut kysyä jo pitkään.
“Millainen Minttuliekki oli?” Katsoin vanhempaa siskoani uteliaasti. Olin ollut liian pieni muistamaan emoani, kun hänet oli murhattu sodan aikaan. Mesi oli kertonut minulle hänestä jonkin verran, mutta minua kiinnosti kuulla, millainen emo Minttuliekki oli ollut Laventelitaivaalle ja Talvikkitakulle. Ehkä se olisi vastannut myös kysymykseeni siitä, millainen emo hän olisi ollut minulle, jos meillä olisi ollut enemmän aikaa.

//Late??

Author: EmppuOmppu

.