Kortetuike

Hahmon kuva
169 sanaa | 4 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Katselin otsa kurtussa tuoresaaliskasaa, jota ei tällä hetkellä oikeastaan voinut edes kutsua kasaksi. Jäljellä oli vain pari hassua myyrää ja linnun siipi – kuka lie senkin siihen jättänyt. Vatsani kurahti nälkäisesti, mutta pääni epäröi tarttua riistaan. Eloklaanissa oli monta nälkäistä kissaa: oppilaita, sotureita, kuningattaria ja klaaninvanhimpia. Joku heistä saattaisi olla hyvä nälissään.
Sitten minä satuin katsahtamaan vieressäni seisovaan Varpulauluun. Tummaturkkinen kolli katseli tuoresaaliita omiin ajatuksiinsa uppoutuneena. Hän ei varmastikaan söisi, jos kieltäytyisin itse ottamasta ruokaa. Sitä paitsi, oli parempi, että myyrä ruokkisi pari kissaa yhden sijaan. Voisin käydä myöhemmin saalistamassa lisää.
Nostin varovasti toisen myyristä hampaisiini. Etsimme itsellemme Varpulaulun kanssa mukavan paikan vähän matkan päästä pentutarhasta. Pentujen äänet kuuluivat tänne asti. Se pisti hymyilyttämään.
Työnsin myyrän ensin Varpulaululle. “Tuntuu oudolta ajatella, että olen nyt isä”, tunnustin ystävälleni, joka haukkasi parhaillaan ensimmäistä palasta. “Ja sinä olet eno.” Hymyilin Varpulaululle.
“On mukavaa, että olet käynyt katsomassa pentuja niin usein”, sanoin kohta, tarkoittaen joka sanaa. “Olen iloinen, että Kepakkopentu, Kuikkapentu ja Kulopentu ovat saaneet ympärilleen ison perheen tukemaan heitä.”

//Varpu?

Author: EmppuOmppu

.

Kirjoittaja: EmppuOmppu