Kujekulta
Kujekulta pörrötti Sirupennun päälakea käpälällään.
“Minä olen varma, että sinä et tule hukkaamaan ketään! Huolehdit Eloklaanista taatusti erinomaisesti”, Kujekulta naukaisi hiljaisella äänellä ja vilkuili ympärilleen varmistaen, että Käärmekulta ei ollut huomannut. Naaras mietti. Hän tiesi klaanitovereistaan yhtä sun toista, mutta mikä olisi tarpeeksi mehukasta. Kujekulta olisi toki voinut kertoa Sirupennulle, että Eloklaanin parantaja tapaili hänen isäänsä – siis perheellistä kollia -, mutta se tuntui turhan yksityiseltä tiedolta. Tai hän olisi voinut kertoa, kuinka hänen oma suhteensa oli ajautumassa karille ja että hän tapaili myös erakkonaarasta….
“Tiesitkö sinä, että Haavemuiston perhe lähti aikoinaan Eloklaanista? Kolli liittyi Kujakissayhteisöön ja taisteli suuressa sodassa Eloklaania vastaan. Lopulta Haavemuisto kääntyi taas Eloklaanin puolelle, mutta osa kissoista taitaa silti epäillä hänen uskollisuuttaan”, naaras kertoi Sirupennulle hiljaisella äänellä. Haavemuisto oli hänen isänsä paras ja läheisin ystävä, mutta heidänkin välit olivat rakoilleet. Kollille nimittäin oli tapahtunut jotain ja hän oli asunut parantajanpesällä niin kauan, kun Kujekulta mahtoi muistaa. Naaras ei halunnut sanoa sitä ääneen, mutta hän epäili, että kolli ei tokenisi koskaan. Hän ei tiennyt mitä Haavemuistolle kävisi. Joutuisiko hän klaaninvanhimmaksi vai viettäisikö hän parantajanpesässä koko loppuelämänsä ajan? Naaraspentu nyökytteli päätään todella kiinnostuneen oloisena. Kujekullasta oli hienoa, että pentu halusi pysyä perillä Eloklaanin asioista.
“Ja Käärmekulta taas… Minä en ymmärrä miten hän päätyi varapäälliköksi. Tässä klaanissa on monta paljon kokeneempaa kissaa, ketkä osaa johtaa. Hänen nimityksessään on jotain mätää, minä olen aivan varma siitä!” Kujekulta kertoi nuoremmalle kissalle mietteliäänä. Kyllä hän vielä saisi selville mitä Käärmekulta juoni! Mutta se oli selvää, että naaraaseen ei tulisi luottaa.
“Kannattaa olla varovainen hänen seurassaan”, Kujekulta kuiskasi hiljaa ja hymyili.
‘“Mutta Eloklaani on täynnä hienoja kissoja. Olet onnekas, kun löysit tiesi tänne!”
Sirupentu ei kuitenkaan ehtinyt vastata Kujekullalle, kun Korppitähti loikkasi klaanikivelle ja kajautti kaikille tutun klaanikutsun ilmöille. Naarassoturin korvat nousivat pystyyn. Saisiko Sirupentu ja kenties jopa myös Kimalaispentun nuorempi jälkikasvu nimensä nyt? Naaras sukaisi vaistomaisesti Sirupennun turkin muutamat villisti sojottavat karvat suoraan ja lähti innostuneen pennun perässä kohti nimitysmenoja. Kujekulta toivoi, että hän saisi vihdoin ensimmäisen oppilaansa! Olihan hän ollut soturi jo kauan ja naaras koki, että hänellä olisi jotain annettavaa nuorempien opettamiseen. Ehkä tänään olisi hänen päivänsä!
//Siru? 😀 Voit nimittää myös Kauriin ja Seljan!
