Kuuratassu
Kirjoittaja: Siru
Olin tyytyväinen kuullessani, että Jyrkänneloikka olisi pian pääsemässä pois parantajan pesältä, ja kykenisi jatkamaan kouluttamistani. Tähän asti, lähes joka harjoituskerralla minua oli opettanut eri soturi, joista monella oli oma taktiikkansa ja näkemys siitä, kuinka mikäkin liike oli tehtävä. Pimeyden metsälle kuitenkin kiitos siitä, ettei Kaaostuho opettanut minua muutoin kun sen yhden kerran, jonka jälkeen olin valmis nukkumaan hiirenkorvan aikaan asti. Jouduin kuitenkin seuraavana aamuna heräämään aamun partioon, vaikka yritin puhua Hehkuaskeleen väittämään Surmakynnelle, että olisin saanut yskän.
Kiinnitin huomioni ympäröivään luontoon, jota laskeva kuu valaisi, saaden maan peittävän valkean hangen kimaltelemaan. Tuhkatassu oli kääntänyt kapseensa pois, eikä vaikuttanut järin kiinnostuneelta keskustelemaan. Raidallinen oppilas oli vain hieman minua vanhempi, mutta vaikutti hieman jäykältä, eikä tainnut juuri viettä aikaa muiden oppilaiden kanssa. Olin joskus nähnyt hänen harjoittelevan ja hän vaikutti tunnolliselta oppilaalta, mitä en ihmettele, sillä olihan Jyrkänneloikka hänen isänsä ja tällä oli tapana vaatia tyttäreltään paljon. Nytkin Tuhkatassu tarkkaili ympäristöä, kun Kaaostuho, Punatähti ja Liekkihäntä merkitsivät rajaa ukkospolun vierestä, mutta oma katseeni oli laskenut maahan niin, että juuri ja juuri näin mitä edessäni oli. Tyhjä vatsani kurni ja tunsin askelteni alkavan painaa aina vain enemmän, mutten vain kehdannut pyytää Punatähteä hidastamaan. Onnekseni päällikkö pysäytti partion hetkeä myöhemmin, haistaessaan lähistöllä jotakin. En kuitenkaan ollut varautun tähän ja väsyneenä törmäsin melko voimakkaasti edelläni kulkevaan Pimentotassuun. Mustan naaraan käänsi hitaasti päätään, jolloin tuon kylmä katse kohtasi omani, ja olin hetken aikaa varma, että oppilas kävisi kiinni kurkkuuni. Kohotin kulmiani arvelevasti, enkä viitsinyt pahoitella sanallakaan, vaan jäin odottamaan Pimentotassun reaktiota. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti sanoa mitään, Punatähden huuto herätti molempien huomion.
”Kaikki hyvin, voimme jatkaa matkaa”, päällikön käsky sai kaikki partiosta jälleen liikkeelle, mutta ennen kuin Pimentotassu kääntyi takaisin kulkusuuntaamme, hän paljasti nopeasti valkeat kulmahampaansa. Huokaisin mielessäni helpotuksesta ja koitin jättäytyä suosiolla partion perälle, kunnes hännillä oleva Punatähti kehotti minua siirtymään edemmäs, jolloin kuljin Tuhkatassun ja Pimentotassun välissä. Tunnelma ei ollut millään tapaa rento, eikä kukaan puhunut sanaakaan.
Ukkospolku oli jäänyt jo hetki sitten taaksemme ja olimme jälleen havumetsän ympäröimiä. Vauhtimme oli hidastunut, mikä taisi johtua siitä, että Punatähti oli huomannut monet yritykseni jäädä partion hännille ja tulkinnut sen väsymykseksi. Tosiasiassa halusin vain välttää Pimentotassua, eikä Tuhkatassukaan pahemmin tuntunut välittävän seurastani.
”Ihan kuin partiossa olisi klaanivanhin mukana”, kuulin mustan oppilaan mutinan. Pyöräytin silmiäni ja parilla pitkällä loikalla olin jo ohittanut hänet.
”Puhut varmaankin itsestäsi”, sanoin kylmästi ja siristin harmaita silmiäni. Olisin voinut olla piittaamatta Pimentotassusta ja antaa asian olla, mutta hän oli itse aloittanut.
”Ennemminkin kaksi pentua”, Tuhkatassun pisteliäs ääni kuului hieman takaamme. Päästin turhautuneen huokauksen ja vilkaisin lapani yli harmaata oppilasta, jonka tahti oli myös kiristynyt, joten otin jälleen pari pidempää harppausta, jotta saisin karistettua heidät aivan kannoiltani.
//436 sanaa
