Kuutamolaine

Kuluneina kuina Kuutamolaine oli tuntenut olevansa vanki omassa kodissaan. Hänen ja Virnakukan kumppanuuden julistuksen myötä hänen välinsä Talvikkitakkuun olivat katkenneet lopullisesti. Aluksi se oli tuntunut hänestä pahalta eikä hän ollut tiennyt, miten päin hänen olisi pitänyt olla; sitä oli seurannut tilanteen hyväksyminen ja asian näkeminen uudelta kantilta – Talvikkitakku ei koskaan ollut ollut hänelle hyväksi. Mutta viime aikoina Kuutamolaineesta oli alkanut tuntua siltä, että hänen kumppanuutensa – joka oli aiheuttanut edellä mainitun välirikon ja jonka hän oli myös olettanut täyttävän Talvikkitakun jättämän aukon sisällään – ei sekään ollut niin auvoinen kuin olisi pitänyt.
Muiden nähden Virnakukka oli mitä suloisin kumppani. Tuo ilmestyi leiriin usein lahjojen kanssa ja tuli pesemään Kuutamolaineen partiossa sottaantuneen turkin niin vilpittömän välittävästi, että välillä hän itsekin uskoi kumppaninsa hellät eleet todeksi. Nykyään Kuutamolaine tiesi kuitenkin paremmin – se kaikki oli pelkkää esitystä.
Kun toiset eivät olleet katsomassa tai lähettyvillä ei ollut muiden korvia kuulemassa, Virnakukka muuttui lähestulkoon kylmäksi. Hän halusi aina tietää, missä Kuutamolaine oli liikkunut ja kenen kanssa. Ja jos hän oli katsonutkaan ketään toista vähän liian pitkään, hän sai kuullakseen pitkän, syyllistävän saarnan, jonka päätteeksi Kuutamolaine joutui vuolaasti pyytelemään anteeksi ja anelemaan, että toinen ei jättäisi häntä. Hän ei tiennyt itsekään, miksi halusi niin kipeästi pitää kiinni suhteesta, joka riipi hänen sydäntään kuin mäyrän kynnet.
Virnakukka itse ei tiennyt pariuskollisuudesta mitään. Kuutamolaine oli nähnyt kumppaninsa usein katselemassa muita kissoja haaveilevasti, melkein jopa nälkäisesti. Viimeksi naaras oli katsellut Lieskakajon perään hyvin kiinnostuneen oloisena ja kehunut Kuutamolaineellekin, miten komea kolli oli.
Kuutamolaineelle oli vihdoinkin alkanut valjeta, ettei Virnakukka koskaan ollut halunnut hänestä rakastettua kumppania – naaras halusi vain omistaa hänet, jotta kukaan muu ei voisi. Sen tajuaminen oli painanut Kuutamolaineen vatsassa kuin kivi, mutta vielä enemmän hän kärsi siitä, että hänellä ei ollut kanttia jättää Virnakukkaa. Miten muka muut uskoisivat Virnakukan olevan niin kamala kumppani, kun ulkopuolisille heidän suhteensa näyttäytyi suorastaan unelmana.
Tämä olisi hänen elämänsä sen kituuttavaan loppuun saakka, ja hiljaa itsekseen Kuutamolaine oli yrittänyt nieleskellä sitä asiaa, vaikka hänestä tuntuikin että hän oli tukehtumassa.

Author: EmppuOmppu

.