Kuutamolaine

“Onko Virnakukkakin täällä?”
Talvikkitakun kysymys nosti palan Kuutamolaineen kurkkuun. Hän tuijotti naarasta silmät kosteina, aukoen suutaan vastatakseen jotakin, mutta ääntä ei tullut. Sen sijaan ulos pääsi hiljainen uikutus, ja hän painoi päänsä tassujensa väliin tuntiessaan itkun tulevan. Hän nyyhkytti sammalillaan ensin hiljaa, mutta vähitellen se voimistui holtittomaksi huutoitkuksi. Hänen päänsä tuntui että se olisi voinut räjähtää hetkenä minä hyvänsä.
Jossain kohtaa hän huomasi emonsa ja isänsä hajut ympärillään ja erotti heidän hahmonsa kyynelistä sumean katseensa läpi. Hän painautui vanhempiinsa kiinni niin kuin silloin kun hän oli ollut vielä pentu. Niihin aikoihin hänen isoin koettelemuksensa oli ollut leikin tiimellyksessä irronnut kynsi, jota Korppitähti oli pessyt lempeästi aina kun sitä oli ruvennut kirvelemään. Tätä kipua emo ei voisi nuolla pois. Se oli kaivanut hänen sisuksiinsa syvän kolon, joka korvensi häntä kuumempana kuin liekit.

Pesän ulkopuolella oli tullut pimeää. Talvikkitakku makasi omassa vuoteessaan silmät kiinni, mutta Kuutamolaine ei saanut unta. Kaikki vierailijat olivat lähteneet jokin aika sitten, mistä hän oli hyvillään. Hänellä oli lyijynraskas olo; hän olisi halunnut käpertyä omaan pesäänsä yksin loppuelämäkseen.
Virnakukan ruumista ei ollut koskaan löytynyt. Virta oli varmaankin vienyt sen kauas alavirtaan mukanaan, tai sitten hänen kumppaninsa makasi joen liejuisassa pohjassa, klaanitovereiden ulottumattomissa. Kuutamolainetta hytisytti. Hän oli aiheuttanut tämän. Hänen ei olisi koskaan pitänyt mennä Talvikkitakun luokse. Olisi pitänyt antaa tämän pelastaa itse itsensä omasta sotkustaan. Hänen sininen, ilmeetön katseensa oli porautunut nukkuvaan soturiin.
Talvikkitakun korva värähti, ja kohta tämä raotti silmiään, kuin hänen tuijotuksensa havahduttamana. Naaras haukotteli ja nosti päätään. “Kauanko nukuin?” tämä kysyi Kuutamolaineelta.
Hän ei vastannut.
“Jos en olisi tullut auttamaan sinua, Virnakukka ei olisi kuollut. Meidän ei olisi tarvinnut riidellä.” Kuutamolaine tuijotti Talvikkitakkua yhä. “Miksi minusta tuntuu, että Virnakukka oli oikeassa suhteesi? Kaikki mitä teet on johtanut ainoastaan tuskaani. Mitä jos Virnakukka oli oikeassa kaikesta muustakin? Mitä jos minä olin kamala kumppani?” Hänen katseensa muuttui etäiseksi, kuin hän olisi voinut nähdä Virnakukan seisovan Talvikkitakun takana. “Entä jos oikeasti tarvitsin Virnakukkaa, kuten hän väitti? Miten minä selviän ilman häntä?”

//Tale? D:

Author: EmppuOmppu

.