Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekki hymyili Yrttitassulle kannustavasti. Kollin koulutus oli tullut tiensä päähän ja harmaaturkkisen kissan oli vaikea uskoa, että hän oli todella kouluttanut oppilaan onnistuneesti. Viime ajat olivat olleet kieltämättä kummalliset. Kylmäliekin pennut olivat syntyneet, mutta Huomenkyyhky oli paljastunut petturiksi ja Jääviilto oli ollut paikalla todistamassa naaraskissan kuolemaa. Kylmäliekki oli aluksi surrut naarasta, mutta Jääviilto oli saanut hänet tajuamaan, että naarassoturi oli ollut vain petturi ja ansainnut kuolla. Savunharmaa kissa oli kuitenkin todella ylpeä syntyneistään pennuistaan ja kävikin välillä tervehtimässä heitä. Jääviilto oli kuitenkin Kylmäliekistä parempi kasvattamaan pentuja ja täten hän oli antanut veljelleen suuremman roolin pentujensa elämässä. Hän ei halunnut pentujensa epäonnistuvan hänen laillaan, vaan menestyvän kuten Jääviilto. Jääviilto oli Kylmäliekistä soturi, josta monet saisivat ottaa mallia. Kolli oli itsevarma ja tuntui onnistuvan kaikessa, missä hän yritti. Kylmäliekki kääntyi Henkäystähden suuntaan, joka oli aloittanut kokouksen.
”Onnea, Yrttitassu. Olen jo nyt kovin ylpeä sinusta”, kollisoturi ehti kuiskata oppilaalleen ennen päällikön puheita. Yrttitassu asteli eteen ja harmaan kissan kasvoilla oli aito hymy. Yrttitassu oli ollut varsin mukava oppilas ja toista oli ollut hyvin ilo kouluttaa.
”Olemme kokoontuneet tänään tänne nimittämään Yrttitassusta soturin. Yrttitassu, tästä hetkestä lähtien kutsuttakoon sinua Yrttimyrtiksi. Kokous on päättynyt”, Henkäystähti naukui lyhyesti ja ytimekkäästi. Klaanikissat alkoivat hurraamaan Yrttimyrtin uutta nimeä. Kylmäliekistä oli oli saanut varsin hauskan nimen itselleen, myrtti sointui yrttiin ja kuulosti hänen korviin kivalta. Soturi pujotteli muiden kissojen lävitse ja väläytti entiselle oppilaalleen hymyn.
”Onneksi olkoon! Sinua oli ilo kouluttaa ja mestarinasi oli ilo olla”, Kylmäliekki naukui ja kehräsi pienesti. Toinen olisi nyt vapaa tekemään vaikka ja mitä! Yrttimyrtillä oli pienoinen seikkailijaluonne ja Kylmäliekki oli varma, että kolli tulisi löytämään itsensä tuhannet kerrat ongelmista. Kolli oli kuitenkin myös varma, että Yrttimyrtti tulisi nauttimaan soturiuden tuomasta vapaudesta ja pärjäämään hienosti. Eihän kaiken tarvinnut olla niin vakavaa, vaan sotureiden elämään saisi mahtua myös paljon iloa ja seikkailuja!
