Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekki suki turkkiaan rauhallisin vedoin Kuolonklaanin leirissä. Hänen tassunsa olivat kastuneet hänen samoillessa lumihangessa ja kollin pitkiin, paksuihin tassukarvoihin oli tarttunut lumipaakkuja. Asiasta hieman ärtynyt Kylmäliekki nyppi lumipaakkuja varovaisesti. Kollin turkki oli muuten sileää ja kaukana pitkästä, mutta hänen tassukarvansa olivat venähtäneet pitkiksi ja takkuisiksi. Kylmäliekki värähti viileän ilman tunkeutuessa hänen turkkinsa sisään. Kollikissan turkki oli onneksi paksua ja piti enimmän viiman kaukana hänen turkistaan. Harmaaturkkinen kissa räpäytti silmiään uteliaana, kun hän huomasi veljensä Kalmakuun palaavan leiriin. Suurikokoinen kolli vaikutti olevan ajatuksissaan, kuten aina. Kylmäliekki hymähti veljelleen ja nousi ylös. Kolli kissa venytteli selkänsä nopeasti ja päästi hiljaisen mau’un venytellessään.
”Kalmakuu, odota!” Kylmäliekki maukaisi tyynellä ja ystävällisellä äänellään. Punaruskea kolli oli lähtenyt jo tassuttelemaan kauemmas Kylmäliekistä, harmaa kolli naurahti huvittuneena näylle. Toinen oli aina omissa ajatuksissaan, hupsu. Suuri kissa kääntyi harmaan puoleen pöllämystyneenä ja hymyili nähdessään Kylmäliekin.
”Anteeksi, Kylmäliekki. Minä en huomannut sinua, taisin olla hieman ajatuksissani”, Kalmakuu pahoitteli nolostuneella äänellä, mutta hymyili sitten harmaaturkkiselle.
”Olitko pentutarhalle menossa? Onnea vielä, Höyhenpennusta ja Sielupennusta kasvaa taatusti hienoja sotureita. Ja onnea sinun ja Pikkukaaoksen jutulle. Juorut kertoivat, että virallistitte kumppanuutenne”, Kylmäliekki onnitteli veljeään lempeästi ja pukkasi kollia. Kalmakuu hymyili soturin ystävällisille sanoille ja vilkaisi pentutarhalle.
”Kiitos, tule ihmeessä tervehtimään heitä jonain päivänä. Hyviä esikuvia ei voi olla pennuilla koskaan liikaa”, Kalmakuu ehdotti pää kallellaan ja katseli tarkasti Höyhenpentua, joka oli aukiolla Sulkavirran kanssa.
”Pahoittelut, minun pitääkin tästä mennä. En ole vielä käynyt tervehtimässä Pikkukaaosta ja lupauduin iltapartioon. Lähdetään vaikka metsälle? Olisi kiva viettää sinun kanssasi enemmän aikaa, olemmehan me veljeksiä sentään”, suurikokoinen kissa maukui ja räpäytti silmiään. Kylmäliekki värähti kuullessaan sanan veli. Veljeys toi hänelle mieleen Jääviillon. Kissan jolle hän ei uskaltanut sanoa ei.
”Se olisi mukavaa. Etsi minut tassuihisi, kun sinulla on aikaa?” harmaa soturi naukui pehmeällä äänensävyllä ja heilautti häntäänsä leppoisasti. Kalmakuu oli erilainen, sen Kylmäliekki yritti pitää mielessä.
”Näkyillään sitten! Ja muuten, onko sinulla ja Huomenkyyhkyllä jotain?” punaruskea soturi kysyi vielä ja pieni virne kohosi hänen kasvoilleen. Kylmäliekki lehahti kollin sanoista punaiseksi ja vältteli veljensä katsetta.
”Pyh! Nähdään taas Kalmakuu”, harmaaturkkinen kissa naukui naurahdellen ja istahti sille paikalleen. Hän jatkoi turkkinsa sukimista, aloittaen tällä kertaa pitkästä hännästään. Kauaa Kylmäliekki ei ehtinyt istua yksin. Hän kuuli nuoren naaraan tervehdyksen ja nostaessaan katseensa maasta, hänen keltaiset silmänsä kohtasivat Roihutassun. Kylmäliekki muisteli naaraskissan olevan Tuhkajuovan suojatti, oppilas.
”Minulle kuuluu hyvää, kiitos kysymästä. Mitä sinulle kuuluu, Roihutassu? Millaista oppilaana on ollut?” Kylmäliekki kysyi leppoisalla äänellä nuoremman kissan kuulumisia. Hymy kohosi harmaan soturin kasvoille, kun naarasoppilas naukaisi Kylmäliekin vaikuttaneen helposti lähestyttävältä kissalta. ”Mukava kuulla, että sinä olet saanut minusta sellaisen vaikutelman. Minulle saa tulla aina juttelemaan, jos on jotain mielen päällä tai kaipailee vain juttuseuraa”, kolli naukaisi pehmeällä ja rohkaisevalla äänensävyllä. Oppilas vaikutti hänestä aika ujolta ja varovaiselta. Kun Kylmäliekki mietti tarkemmin, naaraasta tuli mieleen kolli oppilaana ja nuorena kissana.
”Onko Tuhkajuova ollut tiukka mestari?” harmaa uteli varovaisesti ja heilautti häntänsä tassujensa suojaksi.
”Ja heh, kyllä se taitaa pitää paikkansa. Kyllä näillä koivilla jäniksiä saa kiinni”, Kylmäliekki naurahti ja lisäsi mielessään, että niillä pääsi myös Jääviiltoa tarvittaessa karkuun. Jääviilto oli tosin siunattu myös nopeudella ja karkuun pääseminen oli Kylmäliekinkin jaloilla harvinaisen vaikeaa. Kolli aivasti ja ravisteli päätään. Olikohan hän todella allerginen Jääviillolle? Se ei kyllä yllättäisi häntä.
// Roihu?
// 523 sanaa
