Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekki katseli hiljaisena, kun Roihutassu putsasi tassuistaan lumipaakkuja. Kolli hymähti, tuo oli tuttu näky hänelle.
”Mukavaa, että jollain on sama ongelma kuin minulla. Tassukarvoihin tarttuu pahimmat lumipaakut, vai mitä? Sitten ne tuntuvat inhottavilta anturoissa”, kolli naukaisi myötätuntoisella äänellä ja antoi harmaan. pitkän häntänsä heilahdella rennosti. Roihutassu kertoi hänelle kuuluvan hyvää ja naukaisi saalistaneensa itse siipirikkoisen harakan. Harmaaturkkinen kissa väläytti kannustavan hymyn nuorelle oppilaalle.
”Sietääkin olla ylpeä tuollaisesta saavutuksesta, onnea hienosta saaliista. Kauanko sinä olitkaan ollut oppilaana? Pahoittelut, en muista”, kollikissa naukaisi ja viimeisessä lauseessa hänen äänensä oli hieman pahoitteleva. Kylmäliekki naurahti kun Roihutassu puhui hänelle hyvin kunnioittavasti. Hänen naurahduksensa ei kuitenkaan ollut lainkaan ivallinen, vaan hyväntahtoinen.
”Lepo vain Roihutassu, heh”, kolli naukui ystävällisesti ja väräytti korvaansa naarasoppilaan kertoessa Tuhkajuovasta mestarina. Kylmäliekillä olikin ollut vanhemmasta naaraasta sellainen käsitys, että toinen oli tiukka ja vaativa, sekä otti mestariuden tosissaan. Kylmäliekki muisteli omaa mestariuttaan, se ei todella ollut päättynyt hyvin. Hänen oppilaansa oli ollut joku vakooja, ei kolli muistanut tarkkaan. Hän oli säikähtänyt kuoliaaksi!
”Tuollainen mestari on varmasti hyvä, Tuhkajuova on loistava soturi, joka ottaa tehtävänsä vakavissaan”, soturi nyökytteli ja pudisteli päätään hennosti hymyillen.
”En minä, kunhan joku kutittaa nenääni. Ja no, mikäs siinä. Katsotaan löydämmekö me jäniksen. Heh, en minä ehkä niitä kilpajuoksussa voita, mutta olen minä elämäni aikana muutamia saalistanut sangen hyvällä menestyksellä. Katsotaan onko onni meidän puolellamme”, Kylmäliekki naukaisi ja katseli aukiolla ympäriinsä. Hän ei kuitenkaan huomannut Tuhkajuovaa. Kylmäliekki nielaisi hieman epävarmasti, pahastuisikohan naarassoturi, jos hän veisi Roihutassun ulkoilemaan. Kollikissa vilkaisi nuorempaan, joka oli odottavaisen näköinen ja nousi sitten käpälilleen.
”Käydään nopeasti happihyppelyllä. Toivottavasti mestarisi ei ilmaannu sillä välin etsimään sinua”, kolli naukaisi lopulta ja lähti hölkyttelemään rennosti naaraan edellä. Hän vilkuili välillä taaksensa varmistaakseen, että Roihutassu oli mukana. Hän ei todella halunnut hukata Tuhkajuovan oppilasta! Kylmäliekki hölkytteli leiristä rauhallisin, mutta matkaavoittavin askelin. Kylmäliekki katseli lumisia puita hiljaisena ja vetäisi syvään henkeä. Kolli antoi keuhkojensa täyttyä raikkaasta lehtikadon ilmasta ja pieni hymy kohosi hänen kasvoilleen.
”Roihutassu? Haistatko sinä täällä jotain?” soturi päätti kysyä ja tentata toista hieman hänen jäljitystaidoistaan. Kylmäliekki maisteli nenää ja hänen hajuaistiinsa osui varpusen lisäksi myös hiiri. Jäniksestä ei kuitenkaan ollut tietoakaan, harmillisesti.
// Roihu?
// 346 sajaa
