Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Harmaaturkkinen kollikissa närppi laihaa ja ruipeloa hiirtä vaiteliaana. Kollin silmät olivat uneliaat, hän ei ollut saanut nukutuksi kovinkaan hyvin ja hän oli myös käynyt partiossa. Kylmäliekki ummisti kellertävän vihreät silmänsä uneliaana ja antoi sateen ropista hiljakseen turkkiinsa. Sateet olivat vähentyneet ja lyhentyneet huomattavasti, mutta niitä esiintyi edelleen; tosin harvakseltaan. Sadepäivät tekivät valmiiksi rauhallisesta kollista suorastaan tahmean rauhallisen ja uneliaan. Siispä kollikissa meinasi nukahtaa pystyyn, kerta hänellä oli taustalla vielä huonosti nukuttu yökin. Kylmäliekki hätkähti muutaman sekunnin välein takaisin tähän maailmaan ja ravisteli päätään. Hän repi hiiren sitkeästä lihasta itselleen pienen palasen ja pureskeli sitä verkkaisesti. Yöllinen partio oli todella jättänyt häneen jälkensä. Kylmäliekki huokaisi hiljaa ja haukotteli kita ammollaan. Kolli heilautti pitkän häntänsä suojakseen ja räpäytti silmiään. Aluksi hän ei edes tajunnut, että joku puhui hänelle. Kylmäliekki ei vastannut huudahdukseen, mutta vasta nostaessaan katseensa hiirestään, tajusi kollikissa Myrskytassun liittyneen hänen seuraansa.
”Huhuu, maa kutsuu Kylmäliekkiä! Mitä sinä täällä aukiolla nuokut?” harmaakissa ihmetteli ja pukkasi vanhempaa soturikollia.
”Öh, anteeksi. Pyräkkätassuko se oli? Mitä sinä sanoitkaan?” Kylmäliekki maukaisi pahoittelevalla äänensävyllä ja välläytti toiselle sovittelevan hymyn. Tällä päällä hän ei meinannut muistaa edes klaanitovereidensa nimiä! Oliko naaras kuitenkaan ollut Pyräkkätassu? Pimentovarjon tytär toinen ainakin oli, siitä hän oli varma; ainakin osittain.
”Myrskytassu ilmoittautuu palvelukseesi auttamaan sinua! Tälläisiä onnenpäiviä ei kuule kovin usein satu kissojen kohdalle, joten kannattaa kiittää Pimeyden metsää – tai suoraan minua -, tästä ainutlaatuisesta tarjouksesta! Olen pistänyt merkille kuinka Jääviilto kohtelee sinua etkä voi antaa sen jatkua!” Myrskytassu maukui rintaansa röyhistäen ja sai Kylmäliekin katselemaan vaisusti tassujaan. Hän oli ihan tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen ja kaiken lisäksi hän oli muistanut Myrskytassun nimenkin väärin. Kuinka noloa! Kollista tuntui, että hän voisi hautautua maanrakoon ja jäädä sinne loppuiäkseen.
”Kuinka sinä sitten, öh. Ajattelit auttaa minua? Ja ota toki tuosta”, Kylmäliekki kysyi varovaisesti ja kallisti ujosti päätään. Hän työnsi ruipelon hiiren Myrskytassun käpäliin. Oli harmaaturkki ainakin utelias kuulemaan mitä Myrskytassulla oli mielessä. Ainakin naaraskissa oli kovin innokas auttamaan häntä. Ei siitä varmaankaan olisi haittaakaan, jos hän kuuntelisi naaraan ehdotukset ja kiittäisi sitten kohteliaasta. Jääviilto ei varmaankaan arvostanut hänen toimintaa kovinkaan, sillä eihän punaturkin toiminnassa mitään vikaa ikinä koskaan ollut.
// Myrsky?
