Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekki nosteli käpäliään hermostuneena ja luimisteli korviaan. Hän ei pitänyt Huomenkyyhkyn kohtaamisesta vihaisena, naaras osasi olla silloin hieman teräväsanainen tai ainakin oli pettynyt. Kylmäleikki nielaisi, kun Jääviilto astui uhkaavasti eteenpäin eikä Huomenkyyhkykään perääntynyt. Kolli pelkäsi, että kaksikon välillä syntyisi tappelu ja hän pakeni Jääviillon taakse. Äänet hukkuivat kollin päähän, niin hermostunut hän oli. Kylmäliekki havahtui naaraan kivahdukseen, kun hän tuhahti ettei pelkkä anteeksipyyntö enää riittänyt. Kylmäliekiltä oli mennyt ohi koko keskustelu ja hän vilkaisi häpeissään veljeään. Toinen olisi hänelle taatusti vihainen. Jääviillon kasvoille oli kuitenkin kohonnut tyytyväinen virne ja kolli vaikutti tyytyväiseltä istuutuessaan alas. Kolli katseli epäröiden ystävänsä perään.
”Hä-hän taisi suuttua aika pahasti”, kollikissa mutisi hiljaisella ja haparoivalla äänellä siirtäessään katseensa takaisin soturiin. Tyytyväinen virne vaihtui turhautuneeseen ilmeeseen soturin pudistella päätään ja katsoessa lopulta Kylmäliekkiä vihaisella katseella.
”Ei uskoisi, että olet minun veljeni, kun sinä olet tuollainen surkimus ja minä olen klaanin paras soturi. Unohda sen epä-soturin tunteet ja olisit iloinen, että pääsit siitä eroon! Olisit sitä paitsi voinut edes vähän tukea minua, etkä olla vain tuollainen vässykkä ja pysyä hiljaa”, soturi moitti tylyllä äänellä veljeään, joka yritti naukua vastalauseen; siinä epäonnistuen.
”Mutta, mutta…”, Kylmäliekki takelteli, mutta Jääviilto jatkoi jo seuraavaan aiheeseen.
”No, mitä teet seuraavalla kerralla, jos se kapinen erakko lähestyy sinua, enkä minä ole paikalla?” Jääviilto murahti kylmästi veljelleen ja sai kollikissan hiljaiseksi. Mitä hän tekisi? Todennäköisesti kolli ei pääsisi itse naaraasta eroon tai pyytäisi toiselta anteeksi. Mitä Huomenkyyhky edes oli tarkoittanut sillä, että pelkkä anteeksipyyntö ei riittäisi? Savunharmaa kissa ei ollut varma, toinen olisi hänelle taatusti vihainen.
”Tuota, öhm. Sanoisin hänelle ystävällisesti, että sinä et toivo meidän olevan tekemisissä?” Kylmäliekki ehdotti toiveikkaana ja katsoi Jääviiltoa ujosti.
”Ta-tai sitten tuota, öhm. E-en ainakaan pyytäisi anteeksi! Etsisin sinut?” kolli ehdotti ujosti ja räpäytti silmiään. Hänen vastauksensa ei kuitenkaan miellyttänyt Jääviiltoa, joka vaikutti hyvinkin tyytymättömältä. Kuten aina ja yleensä.
//Jää?
// KP-boosti
