Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekki huomasi Jääviillon ärsyyntyvän entisestään ja kolli pelkäsi sanoneen jotain, mikä oli ärsyynnyttänyt Jääviillon. Kylmäliekki nielaisi ja yritti hieman hymyillä toiselle, mutta päätyi entistä hermostuneempana vain nyppimään rintaturkkiaan. Kylmäliekki siisti sen äkkiä kuonollaan ja katsoi kollia sitten toiveikkaan hermostuneena. Punaruskeaturkkinen ei selvästi arvostanut Huomenkyyhkyä, Kylmäliekki huomasi sen veljestään. Harmaaturkkinen kissa ei kuitenkaan uskaltanut puolustaa ystäväänsä, sillä halusi pysyä toisen puolella. Olisi pakko, muuten kolli suuttuisi ja siitä taas ei seuraisi mitään hyvää. Lopulta Jääviilto avasi suunsa.
”Koska olet tuollainen onneton ja avuton raukka, kai minun on sitten autettava sinua”, kolli huokaisi turhautuneena ja Kylmäliekki havaitsi toisen hännän piiskaavan ilmaa. Mitä toinen tarkoitti?
”Mitä sinä tarkoitat, sinäkö..? Autat minua? Mitä ole tehnyt ansainneeksi sinun apusi?” kolli kysyi hiljaa. Omasta mielestään hän ei tarvinnut muiden apua, mutta soturi uskoi Jääviillon tietävän paremmin.
”Tästä lähtien tulet minun luokseni aina, kun se inha muka soturi yrittää lähestyä sinua”, Jääviilto käski ja kohotti leukaansa ylväänä. Kylmäliekki rohkeni hymyilemään veljelleen, toinen oli varmasti oikeassa ja Kylmäliekki vain oli väärässä. Kuten aina. Ehkä Huomenkyyhkyssä todella olisi jotain vikaa, niin Jääviilto oli hänet saanut uskomaan.
”Totta kai Jääviilto, sinä se aina tiedät kaiken niin hyvin ja uskon, että olet tässäkin oikeassa”, harmaa soturi sopersi ujona ja tärisi hieman.
”Tietenkin olen”, Jääviilto tuhahti.
”Pitäisikö minun sitten siirtää sammaleni toisaalle? Me nukumme yleensä samoilla sammalilla, hänen turkkinsa on niin pehmeä ja nukun hyvin hänen vieressään”, kolli naukaisi varovaisesti.
”Kiitos Jääviilto, kun autat minua”, Kylmäliekki kiitti veljeään. Kuita jatkuneet manipuloinnit, kiusaamiset ja uhkailut olivat tehneet savunharmaaseen kollikissaan tehtävänsä. Enää hän ei uskaltanut edes karvallaan uhmata Jääviiltoa ja oli alkanut uskomaan toisen sanoihin. Kylmäliekki uskoi, että Jääviilto todella oli häntä parempi ja hän itse oli tehnyt jotain väärää, josta johtuen Jääviilto kohteli häntä miten kohteli. Kylmäliekki pelkäsi Jääviiltoa koko sydämeltään, mutta samalla hän taas kunnioitti, rakasti ja palvoi kollisoturia. Hän oli omistanut elämänsä Jääviillon miellyttämiselle, mitä hänen pitäisi tehdä, että Jääviilto olisi häneen tyytyväinen? Vai oliko hänen koko elämänsä tuomittu siihen, että Jääviilto tulisi vihaamaan ja halveksumaan häntä aina. Kylmäliekki nielaisi, ehkä vielä ei ollut myöhäistä. Ei voisi olla! Kylmäliekki jatkoi turkkinsa nyppimistä, sillä hän oli yhä hermostunut vallitsevasta tilanteesta. Kolli käänsi päätään aukion tappeluun, nuoret soturit olivat päättäneet pistää shown ja painia keskenään. Tilanne näytti aika pahalta ja meluisalta, sillä Henkäysvarjo ja Hehkuaskelin oli paikalla. Toivottavasti nuoriso oli kunnossa, vaikka veren löyhkästä päätellen oli sattunut ja pahasti. Olikohan heidän välillään ollut riitaa?
// Jää?
