Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekki huomasi kuinka Jääviilto ärsyyntyi hänen vastaukseensa. Se sai kollin yhä epävarmemmaksi kaikesta ja Kylmäliekin polvet alkoivat tutista.
”Niin”, Jääviilto aloitti murahduksella ja jatkoi:
”Mutta jos änkytät noin, ei kukaan ota sinua tosissaan. Heti alkuun sinä opettelet puhumaan kunnolla.”
Kolli raotti suutaan sanoakseen jotain, mutta hiljeni. Mitä hän voisi tuohon sanoa? Että änkyttäminen tuli häneltä hieman liiankin luonnostaan ja Jääviillon läsnäolo lisäsi sitä.
”Niin tietysti”, kollikissa naukui voimattomalla ja värisevällä äänellä, mutta ei änkyttänyt. Kylmäliekki tunsi sydämensä pamppailevan tiuhaan tahtiin ja nuolaisi huoliaan hermostuneena.
”Oliko se muka niin vaikeaa?” Jääviilto murahti ilkkuen ja sai Kylmäliekin pudistamaan päätään. Kylmäliekki mietti hetken, jotta saisi naukaistua jotain, mikä olisi Jääviillon mieleen. Toisaalta, olisiko mikään hänen sanomisistaan Jääviillon mieleen?
”Ei se ollut. Luuletko, että Huomenkyyhky voi nyt ottaa minut tosissaan?” Kylmäliekki naukui hitaasti ja väläytti toiveikkaan hymyn.
”Ei varmasti ota, ei kukaan ota sinua tosissaan, ellet näytä olevasi tosissasi. Korjaa tuo surkea ryhtisi ja pyyhi tuo surkea ilme kasvoiltasi. Katso nyt, ottaisitko minua tosissani jos näyttäisin tältä?” Jääviilto murahti ja matki Kylmäliekin tyyliä puhua, ja olla. Jääviilto lyhisti sitten ryhtinsä ja katsoi veljeään samalla surkealla ilmeellään. Kollikissa pudisteli päätään, ei hän ollut tajunnut näyttävänsä tuolta.
”Ja kun kävelet, pidä pääsi ja häntäsi pystyssä. Kai sinä sen verran edes osaat? Ja nyt, kuvittele että minä olen Huomenkyyhky ja olen juuri tullut luoksesi. Mitä sinä teet?” Jääviilto esitti tutun kysymyksen jälleen kerran ja Kylmäliekki sitten nosti päätään. Myös kollin harmaa häntä nousi vaisusti ilmaan ja Kylmäliekki paransi ryhtiään. Olisiko tämä parempi?
”Mene, mene pois. En.. halua nähdä sinua täällä”, savunharmaa kissa mourui kuvitellulle Huomenkyyhkylle ja henkäisi sitten toiveikkaana.
”Miten minulla meni? Menikö minulla hyvin?” Kylmäliekki mourui innostuen ja kiehnäsi sitten Jääviillon ympärillä kuin palvoen tuota. Kylmäliekin suurin toive oli, että Jääviilto olisi häneen edes joskus ylpeä ja tyytyväinen. Ehkä se hetki olisi nyt?
//Jää?
