Kylmäliekki
Kirjoittaja: Aura
Kylmäliekki riiputti päätään surkeana, kun Jääviilto pudisti päätään ja murahti Kylmäliekin olevan aivan toivoton tapaus, jota edes itse Jääviilto ei voisi pelastaa. Savunharmaa kolli pelästyi ja hänen kasvoilleen piirtyi hyvin pahoitteleva, huolestunut ilme. Mitä hänelle sitten tapahtuisi, olisiko hän tuhon oma?
”Ky-kyllä minä opin vielä!” kollikissa vakuutteli ja nyppi rintaturkkiaan hermostuneena. Kolli talloi etukäpälillään maata samasta syystä ja siirsi varovaisesti katseensa veljeensä.
”Lupaan että opin, jos sinä a-annat minulle vain mahdollisuuden”, harmaaturkki vannoi toiselle, joka kohautti olkiaan kyllästyneenä. Kylmäliekki siirsi katseensa taas maahan ja haukotteli hermostuneena.
”Katsotaan sitä uudelleen huomenna, en jaksa sinua tänään enää. Katsokin, että pysyt kaukana siitä naaraasta”, Jääviilto murahti ja siristeli hyytäviä silmiään. Kylmäliekkiä nuo silmät olivat aina pelottaneet, mutta nyt hän oli onneksi tullut järkiinsä ja tajunnut, että niissähän piili kaikki maailman viisaus.
”Selvä. O-odotan että ehdit auttamaan minua. Mi-minulle käy koska vain”, Kylmäliekki kiirehti naukaisemaan ja katsoi kollikissaa, joka ei edes vaivautunut vastaamaan. Ei tietenkään, olihan toinen ylempiarvoisempi. Miksi Jääviillon kaltainen kissa hyvästelisi Kylmäliekin kaltaisen hiirulaisen? Kylmäliekki katsoi toisen menoa ja tassutteli sitten aukion reunamille makoilemaan. Hän halusi olla nyt vain yksin ja toivoi, että Huomenkyyhky ei ilmaantuisi mistään. Kylmäliekki kietaisi häntänsä suojakseen ja niiskaisi hiljaa. Haluaisikohan Jääviilto enää auttaa häntä? Kylmäliekki ei tiennyt. Hän jäi auringon lämpöön lämmittelemään ja värähti, kun auringon lempeät säteet osuivat kollin turkkiin.
Kylmäliekki oli jossakin vaiheessa mennyt soturien pesään nukkumaan ja herännyt hyvin aikaisin aamulla aamupartioon. Kolli istui piikkihernetunnelin lähistöllä korvat luimussa ja katseli koleaa taivasta, jota peitti harmaat pilvet. Kollikissa värähti viileydestä ja silmäili aukiota. Henkäysvarjo järjesteli partioita ja Kylmäliekki havaitsi myös emonsa Ruusutuikkeen keskustelevan Kalmakuun kanssa. Kalmakuu oli saanut hetki sitten oppilaakseen Loisketassun, joka oli hänestä varsin mukavaa. Kylmäliekistä kolli oli varsin pätevä mestariksi. Antaisikohan Punatähti hänelle joskus uuden oppilaan? Savunharmaa kissa oli tosin varma, että hän ei ollut tarpeeksi sopiva. Jääviilto taas saisi varmasti pian oppilaan, Jääviilto ansaitsisi sen. Kylmäliekki havaitsi myös Jääviillon saapuneen aukiolle ja heidän katseensa kohtasivat toisensa. Kylmäliekki laski pian oman, varovaisen ja aran katseensa maahan, olikohan Jääviillolla muuta puuhaa? Punaruskea kolli kuitenkin tassutteli hänen luokseen ja pysähtyi pentuetoverinsa eteen.
”Me lähdemme nyt leirin ulkopuolelle harjoittelemaan, miten oikeat soturit käyttäytyvät”, soturi ärähti ja suuntasi välittömästi piikkihernetunneliin veljensä vastausta odottamatta. Kylmäliekki kiirehti ylös ja meinasi kompuroida tassuihinsa kiireessä, mutta onneksi Jääviilto ei katsonut taakseen.
”O-odota, täältä tullaan. Mihin me olemme menossa?” Kylmäliekki sopersi, mutta ei kuullut Jääviillon vastausta. Oliko hän kaiken lisäksi kuurokin vai eikö punaruskea kissa vain ollut vaivautunut vastaamaan hänelle? Veljeskaksikko pääsi ulos leiristä, mutta Jääviilto ei jäänyt odottamaan savunharmaata kissaa, vaan suuntasi kauemmaksi leiristä. Kylmäliekki harppoi toisen perässä mahdollisimman nopeasti ja meinasi törmätä Jääviiltoon, joka pysähtyi yhtäkkiä. Kylmäliekki tunsi Jääviillon pehmeän turkin naamassaan ja kavahti heti muutamat askeleet taaksepäin. Jääviilto vilkaisi veljeään äreällä ja kylmällä katseellaan.
”A-a-anteeksi”, kolli sopersi pahoillaan ja hänen korvansa lerpahtivat.
”Pidä turkkisi erossa omastani!” Jääviilto ärähti ja tuijotti pentuetoveriaan hieman tympääntyneenä.
”Mitä sinä teet, jos Huomenkyyhky lähestyy sinua?” Jääviilto esitti tutun kysymyksen pentuetoverilleen, joka jäi hieman miettimään. Edellinen vastaus ei ainakaan ollut ollut Jääviillon mieleen, joten..
”A-apua, tuota.. Mi-minä käsken hänet po-pois?” Kylmäliekki naukui hermostuneena ja niiskaisi. Kylmäliekki toivoi vastanneensa Jääviillon kysymykseen tarpeeksi oikein. Entä jos Jääviilto suuttuisi hänelle, jälleen? Tai kyllästyisi ja hylkäisi Kylmäliekin? Se oli kollikissan ehdottomasti pahin pelko…
//Jää?
