Laineliekki
Kirjoittaja: Käärmis
Laineliekki tassutti partion perällä pitkin kuolonklaanin rajaa. Partion johdossa kulki hänen entinen mestarinsa sekä klaanin päällikkö, Henkäystähti. Naaras olisi lähes halunnut mennä kollin luokse ja jutella tälle, mutta hänellä ei ollut päällikölle mitään sanottavaa ja olisi typerää häiritä tämän partiointia turhanpäiväisen jaarittelun takia.
Aamu oli vielä varhainen, sillä kelit olivat viime aikoina kasvaneet erittäin kuumiksi ja läkähdyttäviksi, ja kissat välttelivät leiristä poistumista päivän kuumimpiin aikoihin. Niin teki myös Laineliekki. Hän halusi kyllä auttaa klaaniaan, mutta ei halunnut kuitenkaan läkähdyttää itseään kuoliaaksi.
Partion ohittaessa Eloklaanin rajan ja uusiessa rajamerkit toisella puolella Eloklaanin partio tassutti vastaan ja sen johdossa oleva kissa, jota Laineliekki ei ennestään tuntenut, nyökkäsi vihollisklaanin partiolle kunnioittavasti ja tassutti ohitse johdattaen omaa partiotaan ohitse sanaakaan sanomatta. Kuitenkin molempien partioiden keskenään jakamat katseet kertoivat, että kunnioittavista nyökkäyksistä huolimatta kaksi klaania eivät olleet lähelläkään toveruksia keskenään.
Laineliekin olisi tehnyt mieli sähistä Eloklaanin partiolle, vähätellä sitä tai vaikka potkia tomuista multaa ja hiekkaa näiden niskaan, mutta ei tietenkään tehnyt sitä, koska ei halunnut aloittaa mitään sen suurempia tapahtumia siinä, varsinkaan, kun klaaninpäällikkö oli hänen oman partionsa johdossa.
Partio lähti palaamaan leiriin ja Laineliekki toivoi pääsevänsä jo makaamaan leirin laitaan varjoisaan kohtaan, jossa hän voisi paeta kuumaa hellettä, joka riivasi koko metsää. Kuitenkin leirissä kissat olivat jo vieneet kaikki paikat ja läähättivät varjoissa makoillen pääsemättä kuumuutta pakoon. Sama oli siniharmaan naaraan kohtalo. Laineliekki joutui siirtymään sotureiden pesään, jossa oli vain hieman viileämpi kuin ulkona, mutta oli sekin kuitenkin jotain.
