Laineliekki
Kirjoittaja: Käärmis
Laineliekki istui leirissä tyhjänpäiväisesti odottaen sitä, että lähtisi johonkin partioon. Naarasta ärsytti vain olla. Häntä ärsytti, kuinka märkää viime aikoina oli ollut heti kuivan ajanjakson jälkeen. Siniharmaa naaras vihasi sitä, kuinka hänen niskaansa tippui vettä puiden oksilta ja kuinka kostea maa sotki aamulla putsatut valkeat tassut. Yleensä häntä ei kiinnostanut ulkonäkö tai mikään siihen liittyvä, mutta nyt häntä nyppi se, kuinka hänen kuraiset tassunsa jättivät merkkinsä joka paikkaan.
Nuoren soturittaren ajatukset keskeytyivät, kun yhtäkkiä hän kuuli jonkun tulevan häntä kohden. Hän nosti tuimaa katsettaan ja huomasi Hilleripilven tulevan. Kollin naamalleen levittämä hymy oli aivan liian ilahtunut, aivan liian pirteä. Laineliekin olisi tehnyt mieli äyskiä kollille jo nyt, vaikka hän ei ollutkaan tehnyt vielä mitään.
“Hauskaa päästä yhdessä partioimaan, eikö vain?” Hilleripilvi naukaisi reippaasti ja tuli äyskeän naaraan seuraan. “Pikiturkin olisi parempi tulla jo tai muuten partiomme lähtee ilman johtajaansa”, hän jatkoi vielä vitsaillen. Laineliekki vain siristi silmiään. Mitä tuo kissa muka halusi? Kai hänellä varmasti joku syy oli sille, että hän oli niin ystävällinen ja tuttavallinen naaraalle.
“Niin. En pidä myöhästelijöistä”, Laineliekki tyytyi murahtamaan. “Ja en sanoisi partioinnin olevan erityisen nautinnollista, kun ulkona on noin märkää. En sanoisi pitäväni erityisen paljon kuralätäköissä tarpomisesta”, naaras jatkoi vielä ärtyneenä.
//Hilleri?
