Laineliekki
Kirjoittaja: Käärmis
Laineliekin silmissä Hilleripilvi vaikutti todella nauttivan siitä, että oli pentueensa ainoa, mutta Laineliekki ei pitänyt siitä, kuinka alentavasti kolli tuntui puhuvan naaraan pentuetovereista. Oli se sitten kuinka tahallista tai tahatonta, Laineliekki arvosti sukuaan, eikä katsonut sen vähentelemistä hyvällä. Perhe oli perhettä ja siitä oli pidettävä kova ote, jotta se ei lipeäisi.
“He pääsevät kyllä elämässään niin pitkälle kuin haluavat. Elleivät he petä klaaniaan tai tee muuta typerää, heillä on hyvät mahdollisuudet nousta oikein hyväänkin asemaan. Ehkä he eivät toki pääse niin pitkälle kuin minä, mutta etenkin minun sukulaisinaan heidän mahdollisuuntensa eivät ole ainakaan surkeat. Sentään he eivät ole puoliverisiä”, naaras saarnasi. Hän tunsi huomattavasti enemmän uskollisuuttaan omia sisaruksiaan kohtaan kuin Hilleripilveä. Jokin kollin asenteessa vain ärsytti Laineliekkiä aina vain uudelleen.
“Tai ainakaan he eivät ole parantajia. Niin turhaa. Miksei kaikille sotureille vain opeteta hieman parantamista ja sillä selvä? On niin turhaa, että klaanissa on vain aina ylimääräisiä lisäsuita ruokittavaksi. Suurimman osan ajasta heillä ei edes ole yhtään potilaita, joten miksi he saavat vain oleskella leirissä ja leikkiä ennustajia?” siniharmaa naarassoturi totesi tehden mielipiteensä selväksi. Hän ei arvostanut sitä, kuinka helpolla parantajat pääsivät sotureihin verrattuna. Soturit joutuivat raatamaan päivästä toiseen, kun sillä välin parantajat saattoivat vain juoruta ja maata leirissä kuin mitkäkin klaaninvanhimmat.
Laineliekki ei ollut oikeastaan edes varma, miksi oli tuonut parantajat esille. Ehkä hän vain halusi päästä kinaamaan jonkun kanssa asiasta, kunnes kieli tuntuisi putoavan suusta ulos.
//Hilleri?
