Laineliekki
Kirjoittaja: Käärmis
Laineliekkiä ei viihdyttänyt Hilleripilven ilo ja toverillisuus. Kolli tuntui yrittään aivan liian kovaa saada jotain positiivista kahden kissan välille. Laineliekkiä se ei mielyttänyt. Hän tykkäsi ennemmin siitä, jos sai olla omassa rauhassa kaukana ärsykkeistä ja liian pirteistä kissoista.
“Voisin kutsua itseäni onnekkaaksi siitä, että minulla on omia sisaruksia, mutta jos totta puhutaan, minusta tuntuu, että he tarvitsevat paljon enemmän huolenpitoa ja huomiota kuin kukaan muu klaanitovereista. Voisi sitä kai sanoa, että se on omalla tavallaan hellyyttävää, mutta oikeastaan minua ärsyttää se kuinka nopeasti he voivat menettää luottamuksensa sinuun tai suuttua sinulle”, siniharmaa naaras tokaisi. Se muistutti naarasta siitä kuinka huomattavan vähän hän oli ollut sisarustensa kanssa sitten sen, kun he olivat päässeet sotureiksi. Laineliekki ei ollut löytänyt itseään hakeutumasta heidän seuraansa, vaikka he olivatkin hänen ainoat perheenjäsenensä.
“Millaista on olla pentueen ainoa? Voisin olettaa sen olevan paljon rauhallisempaa?” siniharmaa soturi kysyi Hilleripilveltä kääntäen eripari katseensa kolliin. Hän alkoi heti katua sitä, että oli alkanut keskustelemaan kollin kanssa. Nyt tämä ei koskaan jättäisi häntä rauhaan. Voi kuinka mukavaa…
//Hilleri?
