Lainepentu
Kirjoittaja: Käärmis
Lainepentu kuunteli oppilaan rähjäystä ärtyneenä. Kaikki tämän sanat kuvottivat häntä kovasti. Oliko Kamomillatassu muka tosissaan. Puolusteliko hän oikeasti jotain typerää puoliveristä, joka oli vain haiseva kotikisun pehmeyden perinyt riippakivi.
Lainepentu oli vähällä ponkaista naaraan päälle ihan vain pelkästä raivosta ja inhosta, mutta tällä kertaa hän onnistui pidättelemään itseään ja purki oloaan silkalla huudolla.
“Jos toissasi puolustelet puoliverisiä, olet yhtä kuvottava kuin hekin! Ja jos sinun hiirenaivoinen ‘ystäväsi’ muka yrittäisi saada tosissaan Henkäystähden luottamuksen, hän ei lojuisi leirissä kuin mikäkin vätys vaan olisi ulkona saalistamassa! Lehtikato on aivan nurkan takana ja riistaa alkaa olla niukasti, joten sen sijaan, että olisi täällä vain norkoilemassa typerän pelkuri kumppaninsa kanssa hän voisi tehdä jotain oikeasti klaanille hyödyllistä! Hän on perinyt vanhemmiltaan kotikisun kuvottavan luonteen ja hänen kumppaninsakaan ei ole yhtään sen parempi! Tattihalla – tai mikä hänen nimensä ikinä olikaan – on typerin ja halpamaisin puhdasverinen koko klaanissa! Hänen ja hänen kumppaninsa läsnäolo saastuttaa klaaniamme. En saata ymmärtää miten kukaan voi viettää heidän kanssaan aikaa. Jos saisin koskaan mestarikseni ei-puhdasverisen kissan, vaatisin mestarin vaihtoa. He ovat kaikki aivan kuvottavia!” Lainepentu sihisi Kamomillatassun naamaan.
Oppilaan pupillit suurenivat hetkeksi ja sitten muuttuivat pieniksi viiruiksi. Hän ei näyttänyt ilahtuneen siitä, että siniharmaa pentu kertoi oman mielipiteensä.
“Kuinka sinä kehtaat! He eivät ole tehneet sinulle mitään pahaa! Eivät he voi vanhemmilleen tai heidän päätöksille mitään!” Kamomillatassu huudahti. Lainepentu huitaisi käpälällään kynnet ulkona naarasta kohti, mutta ei ollut varma osuiko, koska raivo oli sokaissut hänet.
“Olet kuvottava riippakivi etkä tule koskaan olemaan kunnioitettu soturi! Olet täällä vain syömässä muiden saalistamaa riistaa ja löhöilemässä kuin sinulla ei olisi parempaakin tekemistä! Vihaan sinun kaltaisia kissoja! Sinun seurasi on halventavaa ja toivon, että jos koskaan saat perheen, he kaikki kuolevat ja jäät yksin! Ei, ei. Ei sittenkään. Vaan toivon, että he kaikki kuolevat sinun takiasi ja podet ikuisesti syyllisyyttä heidän kuolemastaan! Toivon, että sinut karkotetaan klaanista ja kuolet yksin nälkään ja mätänet sinne!” Lainepentu räyhäsi ja saattoi kuulla pienen henkäyksen pakenevan Kamomillatassun suusta, ennen kuin tämä kerkesi vielä vastata. Pentu tunsi pientä mielihyvää sisällään siitä, että oli saanut mahdollisesti oppilaan järkytettyä.
//Kamo?
