Lainepentu
Kirjoittaja: Käärmis
Lainepentu haukotteli ja asteli leiriin. Hän tarvitsi jotain tekemistä, mutta hänen sisarustensa seura ja leikit eivät oikein napanneet sillä hetkellä. Hän huomasi kuitenkin jonkun oppilaista tassuttavan kohti pentutarhaa, josta Lainepentu oli juuri astellut ulos.
“Mitä sinä teet?” pentu kysyi huomaten tämän kuljettavan kasaa sammalia mukanaan. Tabbykuvioinen naaras pysähtyi, laski kantamuksensa maahan ja käänsi ruskean katseensa Lainepentuun.
“Tulin vaihtamaan makuualusia”, oppilas huokaisi ja katsoi Lainepentuun toiveikkaasti. “Haluaisitko auttaa?”
“Ai vaihtamaan alusia? No en!” Lainepentu tuhahti. Oppilas päästi taas huokauksen ja työntyi sisään pesään. Pentu katseli hänen peräänsä ja loikki sitten myös sisään. Eihän hänellä nyt muutakaan tekemistä ollut.
“Voit kertoa minulle jotain oppilaskoulutuksesta, kun vaihdat alusia. Seurahan ei nyt varmasti ole tällaisessa tilanteessa pahitteeksi. Ja jos tarinat ovat tarpeeksi kiinnostavia, voin harkita sinun auttamistasi”, Lainepentu naukui pomppiessaan vaalean oranssin oppilaan luokse.
“No… voisinhan minä jotain ehkä kertoa”, oppilas naukaisi ja katsoi Lainepentuun. Sen jälkeen hän näytti uppoutuvan ajatuksiinsa ja alkoi vaihtaa alusia.
“Oppilaskoulutus on paljon työtä, mutta on se kivaakin”, oppilas naukui ja kääntyi sitten Lainepennun puoleen. “Et kertonut vielä nimeäsi.”
“Ai, aivan. Minun nimeni on Lainepentu”, pentu vastasi ja räpäytti erivärisiä silmiään.
“Minä olen Kamomillatassu”, oppilas kertoi. Lainepentu nyökkäsi ja istahti katsomaan Kamomillatassun työskentelyä.
“Kamomillatassu, joudutko olemaan paljonkin puoliveristen tai muuten ei-puhdasveristen kanssa?” siniharmaa pentu kysyi oltuaan hetken hiljaa samalla kallistaen päätään hieman.
“Kyllä minä joskus joudun, mutta ovat he kyllä mukavia. Esimerkiksi Tulisielu on oikein mukava. Hän on ystäväni”, Kamomillatassu naukui ja Lainepennun suu loksahti auki.
“Oletko oikeasti sen puoliverisen kirpputurkin ystävä! Hän on kamala, epäluotettava ja kaiken lisäksi varmasti täynnä jotain saasteita!” pieni naaras huusi silmät leimuten. Kamomillatassu katsoi häntä järkyttyneenä.
“Eihän! Mitä Tulisielu on sinulle muka tehnyt!” oppilas huudahti. Lainepentu päästi pitkän sähinän.
“Hän on iljettävä puoliverinen. Hän ei ole varmasti edes yrittänyt saada Henkäystähden luottamusta! Hän on yksi Kuolonklaanin häpeäpilkuista! Hänen kumppaninsa Tattihallakin on kuvottava! Miten hän on muka voinut rakastua sellaiseen kissankuvotukseen!” Lainepentu ärisi. Kamomillatassun karvat nousivat pystyyn ja hän ponkaisi seisomaan ja oli nyt naamat vastakkain Lainepennun kanssa.
//Kamo?
