Lainetassu
Kirjoittaja: Käärmis
“No mistäs sinä sen tietäisit, vaikka olisinkin mestari puihinkiipeilijä. Ehkä orava ei olisikaan päässyt karkuun”, Lainetassu naukui äkeästi ja heitteli häntäänsä. Hän haisteli hetken hiljaa ja luimisti sitten korviaa.
“Turha reissu muutenkin, kun täällä ei edes ole mitään! Rämmitään täällä vain lumihangessa koettaen napata olematonta riistaa!” nuori naarasoppilas sihisi, kun oli viimein tuloksetta lopettanut ilman haistelemisen. Häntä turhautti sanoinkuvaamattoman paljon, koska hänen ainoa saaliinsa oli päätynyt toisen kissan kynsiin.
“Mutta saadaampa ainakin klaania ruokittua, kun johdatin oravan kuitenkin suoraan surman suuhun”, siniharmaa oppilas naukaisi vielä nyökäten Hilleripilven listimää oravaa ja puhuen kuin olisi suunnitellut koko tapauksen. Lumi hänen tassujensa alla alkoi tuntua kylmältä polkuanturoita vasten ja hän alkoi vuorotellen nostella tassujaan ilmaan ja nuolaisemaan niitä pari kertaa koettaen lämmitellä niitä.
Lainetassu kuullosteli ympäristöä samalla, kun teki niin. Hän ei kuullut toivomaansa riistaeläinten ääniä vaan sen sijaan tuulen lempeän huminan, joka heilutteli puiden ja pensaiden oksia ja pöllytti lunta hieman kinosten päällä. Heillä ei olisi ikuisuutta aikaa saalistaa, kun alkaisi jo hämärtyä. Se oli yksi Lainetassun inhokkiasioista lehtikadossa; aikainen hämärä ja pimeys.
//Hilleri?
