Lainetassu
Kirjoittaja: Käärmis
Tuiskutassu vaikutti olevansa aivan poissa tolaltaan ja Lainetassu päätti sitten jättää hänet rauhaan. Hän poistui parantajan pesästä varovasti ja lähti sitten kohti oppilaiden pesää. Hänen olisi vain parempi antaa sisarensa olla rauhassa, jotta tämä voisi parantua paremmin.
Lainetassu katseli hymyssä suin, kun Leppävarjon ruumista vietiin pois. Jos tämä tosiaan oli ollut petturi, joka oli auttanut eloklaanilaiset pakoon, hän ansaitsi teloituksen täysin. Vielä hetki sitten soturi oli seisonut Henkäystähden edessä yrittäen vakuutella hänelle, että oli viaton, mutta miksi päällikkö olisi sitä uskonut. Edes Lainetassu ei olisi uskonut. Kuka vain olisi siinä tilanteessa sanonut itseään viattomaksi.
“Olisit ajatellut seurauksia ennen, kuin ryhdyit petturiksi”, siniharmaa naaras mumisi kollin perään hiljaa. Hänen eripari silmiensä katse siirtyikin seuraavaksi muihin kissoihin klaanissa. Leppävarjon sukulaiset eivät vaikuttaneet kamalan iloisilta siitä, että kolli oli kuollut, mutta minkäs sille mahtoi, että hän oli petturi. Kuka nyt sellaisen klaaniinsa halusi.
Lainetassu katsoi nyt kohti päällikön pesää, jonne Henkäystähti oli kadonnut. Oli niin hienoa olla niin suuren päällikön oppilas. Hän ei koskaan tulisi pettämään häntä, vaikka mitä kävisi. Ihan sama, vaikka se pelastaisi hänen sisaruksensa. Uskollisuus klaanille oli tärkeintä, ei mikään muu.
