Lammikkoloikka
Kirjoittaja: Aura
Oli kulunut reilu päivä siitä, kun olimme olleet Särösärinän kanssa metsästämässä ja meidän reissumme oli päättynyt siihen, että kolli oli tippunut alas puusta. Minua hieman hävetti, sillä oli puuhun kiipeäminen oli ollut oma ehdotukseni, mutta onneksi kolli ei ollut loukkaantunut eikä Särösärinä myöskään vaikuttanut olleen pahoillaan siitä. Koin silti, että olin kollille hieman velkaa. Olihan se ollut osittain minun oma mokani. Olin saattanut Särösärinän parantajanpesälle, mutta en kuitenkaan ollut tavannut kollia sen jälkeen enkä tiennyt oliko kolli joutunut jäämään parantajien vastaanotolle. En mielellään vieraillut parantajanpesässä huvin vuoksi. Yrttien tuoksu aivastutti minua ja pelkäsin, että saisin parantajilta jonkun taudin. He olivat päivät pitkät tekemisissä sairaiden kissojen kanssa, joten pelkoni ei ollut mitenkään erityisen kaukaa haettu, vaikka osa kissoista olikin varmasti sitä mieltä, että pelkoni oli ylimitoitettu. Tiesin kuitenkin, että minä olin jokseenkin erilainen, kuin muut enkä välttämättä kovinkaan hyvällä tapaa. Olin huomannut, että epäsymmetria ei vaikuttanut muihin kissoihin samalla tapaa, kuin minuun. Minua se häiritsi eikä mitenkään vähää, vaan se sai minut todella ahdistuneeksi. Kukaan, ei edes Lampiväre tai Lätäkkölempi, tiennyt tästä ja sellaisena minä sen halusinkin pitää. Korvani nousivat pystyyn ilahtuneena, kun huomasin Särösärinän saapuvan partion mukana leiriin. Partion kissoilla oli suussaan tuoresaalista, joten oletin kollin palaavan metsästyspartiosta. Odotin, että partion kissat saivat vietyä tuoresaaliit tuoresaaliskasaan ja sen jälkeen tassuttelin mustavalkoista kollia vastaan. Pieni hymy käväisi nopeasti minun kasvoillani. Särösärinä vaikutti kissalta kuka ei onneksi turhia höpissyt ja toinen vaikutti kaiken lisäksi myös ihan järkevältä. Ja päivissäni oli ihan liian vähän sosiaalisia kontakteja. Jos en ollut partioimassa tai harjoittelemassa, minä olin yleensä ihan yksin. Ja se tuntui välillä todella pahalta.
“Hei. Sinä taidat olla kunnossa, mitä Hehkuaskel ja Sumutuuli sanoi?” kysyin Särösärinältä ja mittailin kollia katseellani. Kolli ei ainakaan näyttänyt mitenkään kipeältä. Hyvät soturit pystyivät kuitenkin palvelemaan klaania myös pienissä kivuissa, joten en voinut olla täysin varma oliko Särösärinään sattunut kovin paljoa.
//Särö? 🙂
