Lammikkoloikka
Korvien lisäksi myös sydäntäni repivä ääni havahdutti minut unimaailmasta todellisuuteen. Räpyttelin silmiäni muutaman kerran ja annoin haukotuksen tulla ulos suustani. Tiesin jo näkemättäkin, että ääni oli lähtöisin rakkaasta emostani, Tuhkajuovasta. Naaras oli ollut jo pidempään väsynyt ja jotenkin.. outo, jos minulta kysyttiin. En osannut sanoa mistä se johtui, Tuhkajuova ei ollut mikään räpätäti kuka jakoi omat tunteensa muille. Tuhkajuovan hyvinvointi oli minulle tärkein asia klaanin hyvinvoinnin lisäksi. Tuhkajuova vaikutti kiukkuiselta kuin ampiainen, jonka pesään joku pahaa-aavistamaton kissa oli työntänyt käpälänsä. Vaikka naaras käski minua jatkamaan uniaan, en saanut enää lihaksiani rentoutumaan. Minun oli pakko selvittää mikä Tuhkajuovalla oli. Nousin ylös ja venyttelin koipeni nopeasti, jotta en häiritsisi höyhensaarilla olevia klaanitovereitani. Tiesin olevani aivan liian itsevarma, mutta en voinut estää itseäni ajattelemasta, että ehkä juuri minä voisin auttaa Tuhkajuovaa. Aukiolla leikkivä hento tuuli pörrötti kevyesti turkkiani ja kirkas tähtitaivas sai minut siristämään silmiäni. Pimeydestä valoon. Laskin päätäni kunnioittavasti ja pidin pienen välimatkan. Rakastin emoani, siitä ei ollut pienintäkään epäilystä. Tuhkajuova oli minulle kaikki kaikessa ja tein hänen eteen kaikkeni. Välillä tuntui, että koko elämäni tarkoitus oli yrittää saada naaras ylpeäksi.
“Olet nähnyt painajaisia jo pidempään”, aloitin varovaisesti ja nostelin käpäliäni hieman hermostuneena. Tuhkajuova sai aina pasmani sekaisin. Hänelle oli niin vaikea puhua. “Minä haluan vain auttaa sinua, olet minulle tärkein kissa koko maailmassa ja teen kaikkeni sinun hyvinvoinnin eteen! Anna minun auttaa sinua pääsemään niistä eroon.” Sanat tulvivat suustani suorastaan epätoivoisina ja tiesin heti, että olisin voinut toimia toisin.
“Tarkoitan vain, että haluan sinun voivan paremmin”, nau’uin hiljaa, ääni väristen. Mutta kun vilkaisin vanhempaan soturiin, naaras ei vaikuttanut kovinkaan tyytyväiseltä.
//Tuhka? D:
