Lammikkoloikka
Käpäläni rummuttivat jänisjahdin tahtiin. Pitkäkorva teki äkkikäännöksen vasempaan ja jarruttaessani kuiva pöly pöllähti savuna ilmaan. Siristelin silmiäni ja yskäisin muutaman kerran. Tämä mokoma jänis ei minua voittaisi! Lopulta ruskeaturkkinen otus katosi rajan yli. Jarrutin ja turhautuneena näytin saaliseläimelle kieltä. Minua turhautti, olin vihainen. Ehkä jos Tuhkajuova ei olisi kuollut, en olisi näin huonossa hepssa, Nyt minä olin kuitenkin menettänyt otteeni tähän elämään enkä enää tiennyt miten sitä kuului pelata. Vielä hetki sitten olin ollut siskolleni, Lätäkkölemmelle kateellinen. Naaras oli saanut oppilaakseen reippaan oloisen Apilatassun. Naaraan koulutuksesta olisi kuitenkin tullut häpeällinen katastrofi, jos Pimentotähti olisi valinnut minut mestariksi. Nyt minä olin kateellinen ainoastaan siitä, että Lätäkkölempi ja Lampiväre olivat jatkaneet elämäänsä. Lätäkkölemmeltä sujui oppilaan koulutus ja Lampivärekin vaikutti suorittavan soturien tehtäviään mainiosti. Korvani painuivat päälakea vasten ja lähdin lompsimaan leiriä kohti. Ei minusta olisi mihinkään, olin turha. Vihasin itseäni ja erityisesti vihasin Tuhkajuovaa, että naaras oli jättänyt minut yksin. Ravistelin päätäni, jotta saisin kyynelkanavani sulkeutumaan. Jos Tuhkajuova ei olisi lähtenyt…. Murahdin. Joku toinen voisi sanoa, että ryhdistäydy Lammikkolempi, ryhdistäydy. Mutta kuinka minä saatoin, kun minun elämältäni oli kadonnut tarkoitus? Enkä minä edes onnistunut täyttämään sitä edellistä. Mitä jos Tuhkajuova oli aina hävennyt minua? Jos hän ei ollut hävennyt minua aiemmin, naaras taatusti häpesi minua nyt. Ja aivan oikeutetusti..
