Lammikkoloikka
Lammikkoloikka istuskeli Hilleripilven seurassa aukiolla. Kolli oli huomauttanut hänelle, että hän ei ollut viettänyt tarpeeksi aikaa kumppaninsa seurassa ja pian muut kissat alkaisivat epäilemään heitä. Lammikkoloikka järjesteli kynnellään edessään olevia pikkukiviä vakava ilme kasvoillaan. Tuhkajuovan kuolema oli jättänyt häneen jälket. Lätäkkölempi oli yrittänyt auttaa häntä, samoin Lampiväre. Naaras ei vain osannut ottaa apua vastaan. Hän ei ollut saanut suutaan auki eikä se auttanut siihen, että hän tunsi itsensä todella ulkopuoliseksi omassa perheessään. Ja nyt oli jo liian myöhäistä, häpeällistä, madella heidän luokseen ja kertoa kaikesta. Siispä naaras oli keskittynyt siihen mihin naaras olisi halunnut halunnut hänen keskittyvän; soturiuteen ja Kuolonklaanin palvelemiseen. Naaras muistutti, että hänellähän oli asiat hyvin. Hänellä oli hyvämaineinen kumppani, Hilleripilvi. Heidän suhde ei perustunut millekään rakkaudelle, joten tunteet eivät tulisi tielle ja sotkisi asioita. He olivat alkaneet suunnitella perhettä ja he olivat tulleet siihen tulokseen, että hankkisivat pentuja mahdollisimman pian. Sekin olin jotain mitä kunniallinen soturi tekisi. Antaisi hyvän sukunsa jatkua. Sen lisäksi Lammikkoloikka oli keskittynyt hoitamaan soturien tehtäviään mahdollisimman hyvin. Tosin hänen omituiset pakkoliikkeet olivat välillä häirinneet häntä eikä naaras ymmärtänyt miksi hänen piti koko ajan järjestellä kaikkia löytämiään asioita. Lammikkoloikka ei kuitenkaan pystynyt vastustamaan ahdistustaan, joten hän vain antautui tekemään mitä hänen mieli pyysi. Lammikkoloikka vilkaisi vierelleen ja oli avaamassa suunsa, mutta hetkinen. Mihin Hilleripilvi oli kadonnut? Täplikästä kollia ei näkynyt enää missään. Harmaaturkkinen naaras kohautti olkiaan ja huomasi aukiolla hieman tympääntyneen oloiseen oppilaan. Sehän oli hänen siskonsa oppilas, Apilatassu. Naarassoturi muisteli kuulleen, että hän oli tippunut puusta ja loukkaantunut, jonka johdosta hän oli joutunut asuttamaan parantajanpesää. Mahtoi olla tylsää. Ehkä hän voisi yrittää piristää nuorukaista.
“Hei, Apilatassu. Haluaisitko sinä lähteä kanssani kävelylle?” Lammikkoloikka kysyi. Ehkä hän voisi yrittää keksiä naaraalle jotain tekemistä tai harjoiteltavaa, joka olisi turvallista toipuvalle kissalle. Lammikkoloikka ei ollut vielä päässyt kouluttamaan omaa oppilasta, joka oli naaraasta todella sääli.
//Apila? 🙂
