Lammikkoloikka
Kirjoittaja: Aura
Ilahduin, kun Särösärinä oli kanssani samoilla linjoilla. Ehkä kolli voisi joskus harjoitella kanssani taistelua? Tuntui jopa oudolta ajatella, että voisin pyytää jotakuta tuttua kissaa viettämään kanssani aikaa. Samalla se tuntui hyvältä. Ehkä jonain päivänä voisin kutsua Särösärinää ystäväkseni tai ainakin kaveriksi. Ongelma oli vain se, että minulla ei oikein ollut ajatuskaan miten ystäviä tehtäisiin. Mietin tietäisiköhän Lampiväre tai Lätäkkölempi aiheesta enemmän? Siskoni vaikuttivat kissoilta keillä voisi ollakin sosiaalista elämää. Päätin, että ottaisin asian varovaisesti puheeksi heidän kanssaan. En kuitenkaan halunnut vaikuttaa säälittävältä kissalta kenen ystävä kukaan ei halunnut olla. Etenkin perheeni seurassa olin tarkka imagostani eikä minun edes tarvinnut mainita Tuhkajuovaa. En koskaan voisi kysyä emoltani sosiaalisista suhteista. Hänhän pitäisi minua aivan hiirenaivoisena! Särösärinästä ehdotukseni oli ainakin sen verran hyvä, että hän myöntyi lähtemään mukaani metsään. Vastasin kollin pieneen hymyyn omallani. Vaistosin, että kollikaan ei ollut tälläisissä tilanteissa, kuin kala vedessä. Se rentoutti minua hieman. Kun pääsimme metsään, Särösärinä esitti minulle todella yllättävän, mutta hauskan kysymyksen. Siihen vastaaminen tuntui jopa hieman laittomalta. Enhän minä yleensä käyttänyt aikaani emoni mielestä turhista asioista jutusteluun. Mutta juuri nyt se oli sitä mitä minä kaipasin, vaikka en sitä halunnutkaan itselleni myöntää.
“Hmm, minä pidän monista asioista. Mutta erityisesti hiirenkorvan loppupuolella metsä on suorastaan loistossa. Ja tietyllä tapaa minusta on hienoa katsoa, kun metsä elää omaa elämäänsä. Tiedäthän, linnut rakentavat pesiään, oravat keräävät tammenterhoja ja jänikset loikkivat niityllä. Se on se luonnon tasapaino, Pimeyden metsä on tarkoittanut luonnon tällaiseksi”, kerroin ajatuksistani ja vilkaisin Särösärinää. Olinpas minä intoutunut puhumaan, ehkä jopa liikaakin.. Kaduin välittömästi sitä miten avoimesti olin selittänyt, pitiköhän kolli minua nyt aivan höyrypäisenä?
//Särö? 🙂
