Lammikkoloikka
Kirjoittaja: Aura
Lammikkoloikka siirteli sammalpetiään varovaisesti, alle puolikkaan hiirenmitan verran ja vetäytyi taaksepäin katsoakseen miltä se näytti. Sammalpeti näytti olevan edelleen liian vinossa, kokonaiskuva näytti jotenkin väärältä. Naaraskissa tunsi ahdistuksen palan nousevan kurkkuunsa. Lammikkoloikkaa alkoi tärisyttämään, heikottamaan ja huolestuttamaan.
‘Tuhkajuova vihaa sinua, jos et korjaa petiäsi oikein. Taivas tulee tippumaan niskaan ja Pimeyden metsä kiroaa sinut. Et voi ottaa sitä riskiä ja jättää petiä korjaamatta.’, naaraan ajatukset sanoivat. Harmaaturkkinen kissa tarttui hampaillaan sammalpedin kulmaan ja siirsi sitä taas hieman oikealle. Olisiko siinä hyvä? Lammikkoloikka peruutti hieman ja katsoi korvat luimussa petiään. Ainakin se oli nyt parempi, mutta… Naaraan ajatukset kuitenkin keskeyttivät hyväntuulinen naukaisu:
“Lammikkoloikka! Täälläkö sinä olet vain laiskottelemassa? Tulehan, Pimentovarjo käski meidät partioon. Sinä ehdit koristella ja siirrellä petiäsi vapaa-ajallakin”, harmaaturkkinen naaraskissa naukaisi äänekkäästi, kosketti klaanitoveriaan hännällään ja rämisteli sitten takaisin aukiolle. Myrskymahtia nuorempi soturi kurtisti kulmiaan ja huokaisi.
“Kiitos vain, nyt turkissani on erakkoverisen karvoja”, naaras mutisi itsekseen niin, että hänen sanansa eivät kuitenkaan kiirineet Myrskymahdin korviin. Lammikkoloikka vilkaisi vielä petiään ja asteli sitten häntä pystyssä aukiolle, missä häntä muu partio odottikin.
“Olen pahoillani, jos olen myöhässä. Myrskymahti tässä olisi voinut kertoa minulle aiemmin partiosta”, harmaaturkkinen naukui ilmeettömästi ja eleettömästi, jääden odottamaan partion lähtöä. Lammikkoloikkaa stressasi se, että hänellä oli jäänyt pedin järjestely kesken. Se tuntui hänestä väärältä.
//Myrsky?
