Lammikkoloikka
Kirjoittaja: Aura
Nyökkäsin Särösärinälle ja viitoin hänet tulemaan mukanani kauemmaksi sisäänkäynnin hälinästä. Pidin sellaisia kissoja hieman epäkohteliaina ketkä jäivät lorvimaan muiden tientukkeeksi. Kun pääsimme sopivalle ja kuivalle kohdalle, istahdin sopivan kohteliaan välimatkan päähän ja kääräisin häntäni käpälieni päälle.
“Kiitos kysymästä, ihan hyvin. Minä olen…”, nau’uin ja jouduin oikein miettimään mitä olinkaan tehnyt.
“…saalistanut ja partioinut”, lopetin lauseeni pienen tauon jälkeen ja räpäytin silmiäni tajutessani kuinka surulliselta tuo kuulosti. Kun muut kissat kertoivat kuulumisistaan, he kertoivat siitä miten he olivat nähneet ystäviään tai viettäneet aikaa kumppaniensa kanssa. Tai vähintään perheensä kanssa.. Minä en ollut tehnyt mitään tästä, ainoat sosiaaliset kontaktit olivat olleet partion muut kissat ja saalistamassa. Paitsi sitten muistin, olinhan minä pitänyt taisteluharjoitukset. Ilmeeni kirkastui hiukan.
“Ja pidin minä myös taisteluharjoitukset! Miten sinun päivääsi kuuluu?” lisäsin vielä ja esitin mustavalkoiselle kollille jatkokysymyksen. Olin nähnyt Särösärinän muutamia kertoja Säihkysielun kanssa, mutta muuten minä en tiennyt kollin sosiaalisesta elämästä paljoakaan. En edes ollut varma oliko kolli Säihkysielun ystävä vai olivatko he vain sattumalta viettäneet aikaa, kuten me tässä.
“Ai, no nuo kuulostaa ihan mukavilta tavoilta viettää aikaa. Ketkä niissä harjoituksissa oli? Ja minä olen ollut partioimassa ja sitten vietin aikaa.. ystäväni kanssa”, Särösärinä selitti ja sukaisi etukäpäläänsä. Mietin kertoisinko kollille, että Hämärähalla oli ollut taisteluharjoituksissa. En uskonut, että kolli oli Kaamoskukan ystävä tai mikään juorukello. Sitä paitsi kaikki kissat harjoittelivat joskus, ei siinä ollut mitään ihmeellistä enkä minä tiennyt miksi Hämärähalla ei halunnut kumppaninsa tietävän..
“Aamuraita, Neilikkasydän ja Hämärähalla. Minusta on tärkeä ylläpitää omia taistelutaitoja, koskaan ei tiedä mitä tapahtuu”, kerroin Särösärinälle ja odotin uteliaana mitä kolli minulle vastaisi. Toivoin, että klaanitoverini olivat samaa mieltä taitojen ylläpidon tärkeydestä, vaikka en minä tietenkään pahastuisi, jos kolli olisi eri mieltä. Minusta oli kiehtovaa kuulla miten eri tavalla eri kissat ajattelivat mistäkin asiasta. Mitä enemmän kuita mittariini kertyi, sitä uteliaampi minusta tuli. Erityisesti nyt, kun olin hieman päässyt irtautumaan Tuhkajuovasta. Nykyään minua kiinnosti kaikkien muiden kissojen asiat ehkä jopa hieman liikaakin. Ehkä se oli se syy miksi Hämärähallan ja Kaamoskukan suhde kiinnosti minua niin paljon. Siinä oli jotain piristävää kipinää ja sähköä verrattuna minun omaan, harmaaseen ja tylsään elämääni missä ei tapahtunut yhtikäs mitään. Tunsin kuinka keskustelu oli hieman lipumassa loppuunsa enkä halunnut sen päättyvän. Aloin miettimään mitä minä keksisin. Särösärinä tuntui kissalta jonka seuraa minä jopa ehkä siedin.
”Tahtoisitko lähteä vaikka kävelylle?” ehdotin kollille mahdollisimman rennosti ja katsoin toiste pää kallellaan silmiin.
//Särö? 🙂
