Lammikkopentu
Kirjoittaja: Aura
Lammikkopennun kasvoja korosti innostunut ilme. Hän oli vihdoin päässyt emonsa ja pentuetovereidensa kanssa pentutarhan ulkopuolelle. Pennusta pentutarha olikin jo alkanut käydä turhan tunkkaiseksi ja tylsäksi paikaksi! Sen lisäksi pesä oli täynnä hiirenaivoisia kissoja, jotka eivät jättäneet häntä rauhaan. Naaras ei kestänyt sitä, kun kaikki tulivat sotkemaan hänen lelukokoelmaansa. Kepit olivat tietyssä järjestyksessä, järjestys oli tarkoin valittu eikä hän sietänyt, jos joku kehtaisi edes liikauttaa niitä. Lammikkopennulla meni kuppi välittömästi nurin ja hän olikin saanut kuulla asiasta moneen otteeseen emoltaan. Muissa asioissa hän olikin pennuksi yllättävän hillitty, mutta symmetrian puute sai hänet pois tolaltaan. Silloin Lammikkopentu ei kuullut eikä nähnyt mitään muuta, kuin sen virheen. Naaras katseli hiljaisena, kun hänen siskonsa juttelivat uimisesta.
“Minä aion opetella uimaan, jos emo haluaa, että opettelen uimaan. Aion tehdä emon hyvin ylpeäksi!” Lammikkopentu ilmoitti muille ja palasi taas ajatuksiinsa. Pauhaava putous ja tumma lampi olivat hänestä kiinnostavia. Kuitenkin, hänen oli myönnettävä, että ne myös pelottivat häntä. Joskus hän olisi niin rohkea, että uskaltaisi mennä uimaan, mutta se päivä ei ollut nyt. Vesikin näytti kylmältä ja kolkolta. Pian Tuhkajuova huomasi pentujensa hidastelut ja tuli ilmoittamaan asiasta jälkikasvulleen. Lammikkopentua nolotti, kuinka hän oli saattanut tuottaa tällä tavalla niin suuren pettymyksen? Naaras myös toivoi, että emo ei kehittelisi heille rangaistusta, kuten pentutarhaan palaaminen. Lammikkopentu oli niin pitkään halunnut nähdä leirin ihmeet, joten tätä kierrosta hän ei haluaisi menettää! Olisi vain oltava ripeämpi eikä jäätävä ihastelemaan jokaista vastaantulevaa asiaa.
“Minäkin pelkäsin, että emo passittaisi meidät suorinta tietä leiriin”, naaras supatti takaisin siskolleen huolestuneella äänellä. Kolmikon emo jatkoi leirikierrosta ja esitteli pennuilleen seuraavaksi päällikönpesän. Lammikkopennun korvat lopahtivat, kun heidän isänsä, Henkäystähti ei ollutkaan paikalla. Siispä he eivät pääsisi katsomaan pesää tarkemmin.
“Olisin halunnut nähdä miltä isämme pesä näyttää. Tuleekohan minustakin päällikkö, kun näytän niin paljon isältämme? Eikö se olisi loogista?” Lammikkopentu kysyi niin emoltaan, kuin myös sisaruksiltaan.
“En usko, että se toimii niin. Eihän Pimentovarjokaan näytä isältämme ja hänestä tulee seuraava päällikkö”, toinen hänen sisaruksistaan miukaisi ja sai Lammikkopennun vain kohauttamaan olkiaan. Hänestä tulisi silti päällikkö, se oli saletti se! Päällikkyys tekisi hänen emonsa, Tuhkajuovan taatusti maailman ylpeimmäksi kissaksi. Lammikkopentu halusi niin kovin olla emonsa suosiossa. Seuraavaksi raidallinen naaras esitteli jälkikasvulleen piikkihernetunnelin. Toiveikkaana nuori naaraspentu kurkisti tunneliin ja melkein muksahti kumoon, kun tunnelista näkyikin maisemien sijaan tummaturkkinen hahmo. Mokoma köntys tuli hänen seikkailujensa tielle! Kuningatar kertoi sen johtavan ulos leiristä ja korosti vielä, että pennut eivät saisi poistua leiristä. Se johtaisi rangaistukseen ja maineen menettämiseen. Lammikkopentu kauhistui, sitä hän ei ainakaan halunnut! Jos hän äsken oli toivonut, että he voisivat käydä kierroksella ulkona ja harkinnut, että voisi tehdä salaisen seikkailun siskojensa kanssa, nyt hän ei uskaltanut edes ajatella sitä.
“Minäkään en aio karata! En halua, että muut kissat katsovat pahasti tai menetän maineeni”, Lammikkopentu kajautti perheenjäsenilleen. Hän ei täysin ymmärtänyt mitä maineen menetys tarkoitti, mutta oli kuullut ne sanat emoltaan ja päätellyt, että se olisi hyvinkin vakava asia. Lammikkopentu katseli sisaruksiaan ja emoaan uteliaana. Hänen viiksensä väpättivät, kun hän mietti, että hehän voisivat leikkiä jotain. Naaraspentu uumoili, että heidän emonsa ei haluaisi osallistua kolmikon leikkeihin, mutta aina sopi toivoa ja yrittää.
”Voitaisiinko me leikkiä jotain, me kaikki neljä? Jos lupaamme olla hiljaa”, tabbykuvoinen naaras aneli emoltaan ja pälyili sitten siskostensa suuntaan. Heille tulisi taatusti niin hauskaa, jos he leikkisivät jotain kivaa! Kuten piilosta tai harjoittelisivat liikkeitä.
”Tai voimmeko me mennä etsimään jonkun soturin tai oppilaan, joka voisi näyttää meille liikkeitä, jooko? Tai voisitko sinä näyttää? Tai isä?” Lammikkopentu jatkoi sitten aneluaan. Kai emo tämän kerran voisi suostua heidän pyyntöihinsä?
// Lampi, Lätäkkö?
