Lammikkotassu
Kirjoittaja: Aura
Lammikkotassu suki vaaleanharmaata turkkiaan pitkin ja tarkoin vedoin. Hän valmistautui harjoituksiin ja naaraan levottomasti vääntelehtivä hännänpää kertoikin, että naaras odotti harjoituksia kovin. Naaras piti Tuimakatseesta. Kolli oli puhdasverinen ja vaikutti järkevältä mestarilta. Lammikkotassu luotti, että kollisoturi kouluttaisi hänestä Tuhkajuovan hyväksynnän arvoisen soturin. Naaras sukaisi rintaturkkiaan ja räpäytti sinivihreitä silmiään kuullessaan oppilaiden kikatuksia. Naaraskissa käänsi katseensa vaistomaisesti oppilaiden pesän suuaukolle selvittääkseen äänien lähteen. Lammikkotassun teki mieli huokaista, kun hän huomasi Untuvatassun, Hahtuvatassun ja Aamutassun kikattelevan jotain keskenään. Lammikkotassua ei kiinnostanut kaveerata puoliveristen oppilaiden kanssa ja naaras olikin tyytyväinen, että kyseinen kolmikko ei tehnyt elettäkään hakeutuakseen hänen seuraansa. Lammikkotassu oli tyytyväinen saadessaan keskittyä ainoastaan harjoitteluun ja korkeintaan puhdasveristen kanssa kaveeraamiseen. Sisaruksistaan ja vanhemmistaan naaras välitti, joten heidän kanssaan hän kyllä vietti aikaa. Jos harjoituksilta jäi aikaa, Lammikkotassu myös välillä vaihtoi ajatuksiaan puhdasveristen soturien kanssa. Vaaleanharmaa naaras ei ymmärtänyt miten muilla oppilailla oli rutkasti luppoaikaa kaikkeen turhaan. Naaraasta muut voisivat ryhdistäytyä ja käyttää aikansa hyödyksi. Lammikkotassusta Kuolonklaani nousisi aivan uudelle tasolle, jos kissat keskittyisivät vain klaanin palvelemiseen.
“Lammikkotassu, lähdemme harjoituksiin.” kuului oppilaiden pesän ulkopuolelta ja naaras nousi ripeästi pystyyn höristettyään korviaan. Kutsuja oli Tuimakatse eikä Lammikkotassu aikonut olla myöhässä harjoituksista. Hänen liikkeensä eivät kuitenkaan olleet hätiköiviä tai sähliä, vaan naaras nousi arvokkaasti ja ryhdikkäästi seisoma-asentoon. Oppilas katsahti vielä pesän muihin kissoihin ja lähti tassuttelemaan kohti mestariaan.
“Iltapäivää, Tuimakatse”, Tuhkajuovan tytär tervehti mestariaan kohteliaasti ja nyökkäsi sanojensa päätteeksi. Lammikkotassu kunnioitti jo nyt kollia, vaikka olikin ollut toisen oppilas vasta vähän aikaan. Tuimakatse oli oppilaansa tapaan rauhallinen ja se tuntui naarasoppilaasta hyvältä. Mikä katastrofi olisikaan, jos hänen mestarinsa käyttäisi ajan pelleilyyn ja kuulumisten vaihteluun? Eihän Lammikkotassu oppisi sitten mitään!
“Mitä me harjoittelemme tänään?” naaras kysyi kohteliaasti ja piti sinivihreän katseensa vanhemmassa kollissa. Aukion hälinä ei oikeastaan kiinnostanut häntä ja Lammikkotassu olikin huomannut, että hänen oli paljon helpompi olla, jos hän ei keskittynyt aukion tapahtumiin. Aukiolla saattoi näkyä epäsymmetrisiä asioita ja ne pilasivat väistämättä joka kerta Lammikkotassun päivän. Naaras ei halunnut, että muut kissat tiesivät kuinka vaikealta hänestä välillä tuntui. Emo oli viimeksi tehnyt selväksi mitä mieltä hän oli ollut pentunsa keppileikeistä ja se oli saanut Lammikkotassun häpeämään entistä enemmän tuntemuksiaan. Hän oli yrittänyt selittää Tuhkajuovalle miltä hänestä tuntui, mutta oppilas oli todennut, että olisi parempi vain jättää ajatukset taka-alalle.
“Me menemme harjoittelemaan saalistusta Lehtikuusilaaksoon”, Tuimakatse kertoi oppilaalleen ja kääntyi sitten lähteäkseen ulos leiristä kohti saalistusharjoituksia. Lammikkotassu tunsi rinnassaan innostusta tulevia harjoituksia kohtaan, mutta vetäisi syvään henkeä ja lähti sitten rauhallisin askelin mestarinsa käpälien jäljissä. Pitäisi pysyä asiallisena ja hillittynä, vaaleanharmaa naaras hoki itselleen mielessään. Naaras oli astumassa piikkihernetunneliin, mutta luodessaan aukiolle vielä katseen, huomasi naaras isänsä ruokailemassa pienen lammen edustalla. Lammikkotassu jäi hetkeksi katsomaan isäänsä toiveikkaana, josko kolli huomaisi hänet. Naaras pettyi hieman, kun Henkäystähden katse ei noussut ateriastaan ja lopulta odotettuaan hetken, oppilas lähti ottamaan mestariaan kiinni. Mitähän Tuimakatsekin ajatteli, kun hän oli jäänyt näin pahasti jälkeen? Lammikkotassu ravisteli turkkiaan hermostuneena ja muutamalla pitkällä askeleella hän pääsi lähes Tuimakatseen häntään kiinni.
