Lampipentu
Kirjoittaja: Auroora
Lampipentu tunsi yhtäkkiä olonsa kovin pieneksi ja kovin tyhmäksi, vaikka ei Lätäkköpentu paljon häntä suurempi tai älykkäämpi voinut olla. Kun hänen siskonsa noin vain lyttäsi Lampipennun mielipiteet, naaraspennusta tuntui, että hän halusi vain kaivautua maan alle ja jäädä sinne häpeämään omaa typeryyttään. Miksi hän oli edes avannut suuren suunsa?
”Olet varmaan oikeassa”, harmaa naaraspentu sanoi hiljaa. Oli totta, että heidän sukunsa oli kulkenut ja metsästänyt näillä mailla ikuisuuksia samalla, kun Susipennun ja muiden esi-isät vaeltelivat siellä täällä erakkoina tai mikä vielä pahempaa, kotikisuina. Lampipentu jankkasi mielessään itselleen, että he eivät olleet samanarvoisia, mutta jokin pieni ääni hänen päässään edelleen sitkeästi osoitti vastalauseita. Hän ei tuntenut olevansa parempi kissa kuin Susipentu, ei yhtään arvokkaampi; päinvastoin, Huomenkyyhkyn pennuissa oli paljon kadehdittavaa.
”Anteeksi. En tiedä, miksi sanoin mitään tuollaista. Minun on kunnioitettava sukujuuriani”, Lampipentu naukui ja nosti katseensa Lätäkköpennun siniharmaisiin silmiin. ”Ja sukujuurieni kunnioittamiseen kuuluu se, etten anna näiden tunkeilijoiden nousta mielessäni samalle tasolle kanssamme.”
Viimeinen asia, mitä hän halusi, olisi joutua Lätäkköpennun ja hänen muiden perheenjäsentensä epäsuosioon. Hän ei halunnut siskonsa vihaavan häntä, joten oli parempi vain myötäillä tätä, vaikka Lampipentu itse olisikin ollut eri mieltä.
”Voidaanko vaihtaa puheenaihetta?” nuori naaras puuskahti peläten, että Lätäkköpentu pian kyselisi hänen mielipiteitään joihinkin muihin yhtä vaikeisiin aiheisiin. ”Kenet haluaisit mestariksesi? Minä olen ajatellut, että Jääviilto voisi olla hyvä mestari, koska hän on niin kokenut. Mutta toisaalta hän on vähän… ilkeä.”
//Lätäkkö?
