Lampipentu
Kirjoittaja: Auroora
Kiviset seinämät estivät Lampipennun näkymän pentutarhan ulkopuolelle. Toisinaan hän uskaltautui kurkistamaan ulos tarhan jäkäläverhon takaa, mutta ainoastaan siskojensa kanssa. Hänen emonsa, Tuhkajuova, yleensä tulkitsi viattoman leirin tarkkailun haluna karata pentutarhan turvasta ja komensi kolmikon tiukalla äänensävyllä takaisin luokseen. Lampipentu ei halunnut olla ainoa syyllinen, johon emon kiukku kohdistui, joten yksin hän ei uskaltanut lähellekään uloskäyntiä. Joka päivä houkutus päästä näkemään maailma ahtaan pentutarhan ulkopuolella kuitenkin kasvoi, eikä Lampipentu ollut varma, kuinka kauan enää jaksaisi vastustaa sitä.
Vaikka Lampipentua kiinnosti suunnattomasti ulkopuolinen maailma, se kuitenkin myös pelotti häntä. Hän paloi halusta päästä näkemään leirin lammen, josta Tuhkajuova oli kertonut, mutta toisaalta hän pelkäsi putoavansa sen tummiin syvyyksiin ja hukkuvansa. Hän halusi käydä sen kuusipuun alla, joka toimi sotureiden ja oppilaiden pesänä, mutta toisaalta vanhempien kissojen tapaaminen jännitti häntä.
Siksi tänäkään päivänä Lampipentu ei ollut tarpeeksi rohkea rikkomaan emon kieltoa poistua pentutarhasta. Hän joutuisi katselemaan samoja kivisiä seinämiä ja hiljalleen tuulessa heiluvaa jäkäläverhoa, kenties leikkimään siskojensa kanssa kunnes he kaikki olisivat liian väsyneitä liikauttamaan raajaakaan ja lopulta nukahtaisivat emon lämpimän kyljen viereen. Huomenna hän heräisi ja sama päivä toistuisi uudelleen. Lampipentu huokaisi syvään ja kellahti kyljelleen tylsistyneenä.
Poikkeus tähän päiväjärjestykseen kuitenkin asteli pian sisään pentutarhaan jäkäläverhoa kahistaen. Lampipentu nosti uteliaana katseensa, vaikka varautuneena hipsikin lähemmäs emoaan. Tulija oli valkoturkkinen naaras, jonka toinen korva lerppui kummallisesti. Lampipentu oli kuullut, että muiden kissojen tuijottaminen ei ollut kohteliasta, joten hän käänsi nopeasti katseensa muualle naaraan epätavallisesta korvasta.
Lampipentu ei muistanut tavanneensa tätä kissaa aiemmin. Oikeastaan hän ei ollut tavannut kovin monia kuolonklaanilaisia pentutarhan asukkien lisäksi. Toisinaan hänen isänsä Henkäystähti, isosiskonsa Sinilintu sekä vanhemmat veljensä Sähkötuho ja Varissulka vierailivat heidän luonaan. Myös klaanin varapäällikkö Pimentovarjo kävi vähän väliä pentutarhalla, mutta vaivautui puhumaan vain Tuhkajuovalle. Muita klaanin kissoja Lampipentu joko ei ollut tavannut tai ei muistanut tavanneensa. Jotkut uteliaat olivat vain kerran piipahtaneet vilkaisemassa uusia pentuja, mutta eivät olleet viipyneet tarpeeksi kauaa, jotta Lampipentu olisi heihin ehtinyt tutustua.
Tämä kissa oli siis uusi tuttavuus. Tai olisi, jos Lampipentu saisi kerättyä tarpeeksi rohkeutta tähän tutustuakseen. Harmaa naaraspentu vilkaisi kahta siskoaan etsien heistä turvaa ja tukea, mutta Lammikkopentu ja Lätäkköpentu olivat keskittyneet leikkimään sammalpallolla. Jännittyneenä pentu siirsi katseensa emoon, mutta hänkin oli syventynyt keskusteluun Pimentovarjon kanssa. Lampipentu nielaisi hermostuneena: jäisikö hänen tehtäväkseen puhua tälle vieraalle kissalle?
Jännityksestä huolimatta Lampipentu oli aina kiinnostunut tapaamaan uusia kissoja. Hän halusi kuulla lisää klaanielämästä, soturuudesta, partioinnista, Eloklaanista, Pimeyden Metsästä… oikeastaan mistä vain. Kaikista eniten hän halusi kuulla, millaista pentutarhan tai jopa leirin ulkopuolella oli, mutta kukaan ei koskaan kertonut tarpeeksi yksityiskohtaisesti. Lampipentu halusi tietää, miltä lumi tuntui tassujen alla, kuinka kylmää Hehkulammen vesi oli, kuinka korkeita Kuolonklaanin metsien puut olivat. Kun hän uskaltautui esittämään lisäkysymyksiä, pentutarhassa vierailevat kissat vain hymyilivät ja sanoivat, että pian hän pääsisi itse kokemaan kaiken. Pian? Viisi kuuta ei ollut pian!
Lampipentu tapitti vierasta, valkoista kissaa vielä hetken vaaleanvihreillä silmillään ja asteli sitten hiukan jännittyneenä tämän luo. Kesti hetken, ennen kuin tulokas huomasi pienen pennun jalkojensa juuressa, vaikkei tämä itsekään kookas kissa ollut.
“Hei. Olen Lampipentu”, harmaa pentu esitteli itsensä kohteliaasti, kuten Tuhkajuova oli opettanut. Oli tärkeää jättää hyvä vaikutelma muihin heti ensimmäisellä tapaamisella, niin emo oli sanonut.
“Kuka sinä olet?”
//Höyhen?
