Lampipentu
Kirjoittaja: Auroora
Lampipentu seurasi emoaan ja siskojaan parantajan pesään. Hän haistoi yrttien ja rohdosten vahvat tuoksut jo kaukaa. Ne olivat runsaudessaan ja vaihtelevuudessaan saada pienen pennun pään pyörälle: ilmassa leijaili muun muassa makeita, mutaisia ja kitkeriä tuoksuja, jotka saivat joko Lampipennun nyrpistämään nenäänsä tai veden herahtamaan hänen kielelleen. Osoittamatta vähääkään kiinnostusta siskojensa, emonsa ja Kuolonklaanin parantajan välillä käytävään keskusteluun Lampipentu keskittyi tarkastelemaan uteliaana siististi tammen lehdille kasattuja yrttikekoja. Koska tämä oli harmaan pennun ensimmäinen kerta pentutarhan ulkopuolella, ei hän tietenkään ollut nähnyt tällaisia kasveja aiemmin. Lampipentu kuitenkin arveli, ettei hän leirin ulkopuolellakaan tulisi kohtaamaan tällaista yrttien, marjojen ja pähkinöiden kirjoa, niin paljon Hehkuaskel oli niitä pesäänsä kerännyt.
Lampipentu tiesi, että hänen emonsa katsoisi pahalla, jos hän uskaltautuisi liian lähelle näitä uskomattoman mielenkiintoisia yrttejä. Siksi hän tyytyi katselemaan niitä kiinnostuneena turvallisen välimatkan päästä. Lampipentu ihasteli kaunista, keltaista kukkaa, jonka viisi pitkää terälehteä saivat sen näyttämään kuin tähdeltä. Hän näki kasan violetteja kukkia, joiden mesi tuoksui melkein huumaavan makealta. Kasa sinisiä marjoja näytti houkuttelevalta, ja jos Lampipentu olisi ollut yhtään rohkeampi, hän olisi saattanut uskaltaa maistamaan yhden.
Lampipennun huomio herpaantui yrteistä vasta, kun Tuhkajuova komensi kolmikon ulos pesästä. Kuuliaisesti harmaa naaraspentu kipitti emonsa perään, mutta vilkaisi vielä taakseen rohdosten suuntaan ennen kuin asteli muun joukon jäljistä ulos parantajan pesästä. Vielä jonain päivänä hän pääsisi haistelemaan ja maistelemaan noita yrttejä sydämensä kyllyydestä. Kenties hän jopa löytäisi joskus yrtin, jota Hehkuaskelkaan ei tuntenut.
Lätäkköpennulla oli tuttuun tapaansa paljon sanottavaa. Lampipentu kuunteli ihaillen, miten hänen siskonsa julisti parantajan tärkeyttä. Lätäkköpentu oli niin varma mielipiteissään: kun hän sanoi jotain, hän myös tarkoitti sitä koko sydämellään. Lampipentu sekä ihaili että kadehti tätä puolta siskostaan. Miten Lätäkköpentu uskalsi jakaa mielipiteitään noin avoimesti? Entä jos hän olikin väärässä, tai joku tietäisi häntä paremmin?
“Olen samaa mieltä”, Lampipentu sanoi nyökytellen. Hän ei oikeastaan ollut varma, miksi parantajaa pitäisi kunnioittaa enemmän. Isäkin oli sanonut, että parantaja oli klaanille raskas taakka. Lampipentu ei kuitenkaan halunnut asettua siskoaan vastaan. “Parantajat on tosi tärkeitä. Ihan tyhmää, ettei heitä arvosteta.”
Jotenkin Lampipentu tunsi olonsa hiukan nolostuneeksi. Entä jos hän oli mennyt liian pitkälle? Tai ehkä hänen kantansa ei ollut tarpeeksi jyrkkä. Lampipentu tunsi korviaan polttelevan ja hän käänsi nolona katseensa muualle. Miksi hänen oli pitänyt mennä avaamaan suunsa?
“Oltaisiinpa me jo oppilaita!” Lampipentu hihkaisi yrittäen kääntää keskustelun suunnan. Hän vilkuili sisariaan tekaistu innostuneisuus kasvoillaan. “En malta odottaa sitä. Voisipa isästä tulla minun mestarini. Tai emosta. Entä te, kenet te haluatte mestariksenne?”
//Lätäkkö tai Lammikko?
