Lampiväre

272 sanaa | 6 kokemuspistettä | KP-boosti ei käytössä

Kirjoittaja: Auroora

Lampiväre vältteli mieluiten omista taidoistaan puhumista, sillä mainittavasti ei hänellä niitä oikeastaan ollutkaan. Siksi Lätäkkölemmen kysyessä hänen aikomuksistaan jatkojalostaa taistelutaitojaan, oli Lampiväre ohjannut keskustelun muualle. Hänen siskonsa oli vastannut hänen kysymykseensä uuden sodan todennäköisyydestä, eikä Lampiväre pitänyt kuulemastaan. Jos Lätäkkölempi piti sotaa luultavana, sen oli pakko olla totta. Lätäkkölempi oli kuitenkin niin poliittisesti älykäs ja tunsi isänsä sen verran hyvin, että hänen mielipiteensä asiasta oli varmasti perusteltu ja tarkkaan harkittu. Lampiväre oli hyvin harvoin mistään varma, mutta sen hän tiesi, ettei uusi sota olisi hyvä asia eikä hän sitä toivonut. Hän ei halunnut taistella tai menettää läheisiään. Lampiväre kaipasi varmuutta epävarmuuden sijaan sekä turvaa turvattomuuden yli. Hän ei jakanut isänsä eloklaanilaisiin ja erakkosyntyisiin kohdistamaa vihaa, vaikka sen mieluummin muilta piilottikin.
Onnekseen Lätäkkölempi ei kysynyt Lampiväreen mietteistä sotaan liittyen – hän oli jo hetkeksi ehtinyt huolestua siitä, että olisi sittenkin kääntänyt keskustelun väärään suuntaan. Lätäkkölempi oli kuitenkin huomannut hänen aiemman temppunsa, ja kehotti Lampivärettä nyt uudelleen vastaamaan esittämäänsä kysymykseen.
”En ole ajatellut asiaa… Mielessäni on ollut niin paljon muuta. Yritätkö vihjailla jotain..?” Lampiväre kysyi epävarmana. Hän tiesi, ettei mitenkään loistanut taistelijana, ja hänen siskonsa olivat varmasti huomanneet saman. ”Minusta on hienoa, että olet keskittynyt itseesi ja taitojesi hiomiseen. Sinusta tulee varmasti yksi klaanin suurimmista sotureista. Mutta se ei tule olemaan minun kohtaloni, ja sen olen jo hyväksynyt.”
Lampiväreen unelmat olivat muualla. Tietysti olisi hienoa olla ihailtu sankari, koko klaanin kunnioittama soturi – ehkä jopa päällikkö. Lampiväre kuvitteli itsensä johtamaan klaaninsa taisteluihin tai seisomaan korkealla Kivikukkulalla täyden kuun kokoontumisissa. Ajatus päällikkyydestä ei kuitenkaan tuntunut mahdolliselta eikä sitä paitsi tarpeeksi romanttiselta. Lampiväreen mielestä seikkailuille lähteminen ja maailman näkeminen oli kauniimpi ajatus.

//Lätäkkö?

Author: Elandra