Lampiväre
Kirjoittaja: Auroora
Hiirenkorva oli saapunut, ja Lampiväreen sydän tuntui heräävän hyisten hankien alla uinuneiden kasvien mukana. Lehtikato oli ollut kylmä ja koetellut klaania, eikä harmaanmusta luonto ollut tarjonnut naaraalle kiinnostavaa ympäristöä unelmointiin. Oli vaikea nähdä elämänsä todellisuutta kirkkaammissa väreissä, kun nuo olemassa olevat värit pitkästyttivät tylsyydellään.
Hiirenkorvassa oli taas jotain kovin romanttista, Lampiväre tuumi sulaneiden lumikinosten luoman polun keskellä talsiessaan. Hiirenkorva tarkoitti uutta alkua lehtikadon jälkeen. Uutta alkua romanssille, perheelle, mille vain. Kortetuikkeen jälkeen harmaa naaras oli ollut tylsistynyt olemattomaan rakkauselämäänsä. Hän tarvitsisi jotain uutta ja jännittävää, jonkun uuden kohteen johon keskittyä hetkeksi. Hänen haavekuvansa olivat alkaneet käydä tylsiksi, ja hän kaipasi kipeästi jonkun täyttämään niitä olemuksellaan, mieluiten komealla.
Lampiväre hymyili kuullessaan läheisestä puusta linnun liverrystä. Metsän asukit olivat jo alkaneet heräillä uniltaan lämpimien aikojen saavuttua. Lampivärettä ei niinkään kiinnostanut eläinten paluussa se muita klaanilaisia viehättävä puoli. Hän ei voinut teeskennellä välittävänsä paljoa siitä, että nyt Kuolonklaanin ei tarvitsisi taas hetkeen nähdä nälkää. Hänestä oli vain mukava kuunnella lintujen ääniä, katsella oravien temmeltävän puissa ja nähdä jänisten loikkivan niityillä.
