Lampiväre
Kirjoittaja: Auroora
Salamasielu oli komea. Hänen silmänsä olivat kirkkaan siniset kuin pilvetön taivas kesäpäivänä tai talvinen metsä kuun valossa. Kolli oli kookas ja lihaksikas, hänen piirteensä olivat vahvat ja jykevät. Hänen virneensä oli ilkikurinen ja rento, täynnä varmuutta itsestään.
Lampiväre käänsi säikähtäneenä katseensa pois, kun soturin pistävän siniset silmät kohtasivat hänen hailakat vihreät. Sydämen syke tuntui naaraan korvissa ja korvia kuumotti. Hän toivoi, ettei soturi ollut nähnyt hänen tuijottavan, mutta se vaikutti turhalta toivolta. Salamasielu ei kuitenkaan ilmeelläkään osoittanut, että Lampiväreen haaveileva katse olisi vaikuttanut häneen yhtään mitenkään.
Eilen valkoinen soturi oli kuitenkin hymyillyt hänelle, siitä Lampiväre oli varma. Hän oli ollut menossa tuoresaaliskasalle hakemaan syötävää, mutta kumartuessaan poimimaan hiirtä ateriakseen, oli naaras melkein kopauttanut päänsä valkoisen kollin otsaan. Lampivärettä oli nolottanut kauheasti, mutta Salamasielu oli vain virnistänyt ja antanut hänen valikoida syömisensä ensin.
Oliko Salamasielu ajatellut heidän kohtaamisestaan mitään sen enempää? Ehkä. Olihan se mahdollista: kyllähän Lampivärekin ajatteli. Ehkä kolli olikin ollut mielissään siitä, että oli huomannut soturinaaraan tuijottamassa häntä. Ajatus sai varovaisen hymyn nousemaan Lampiväreen kasvoille. Kenties hänellä sittenkin oli mahdollisuus.
