Lampiväre
Kirjoittaja: Auroora
Lampiväreen olisi varmaankin pitänyt olla iloinen siitä, että sai oppilaan, mutta naaraan tunteet olivat täysin päinvastaiset. Tietysti hän teki mielellään vanhempansa tyytyväisiksi, mutta ajatus vallattoman oppilaan kaitsemisesta hirvitti. Harmaa naarassoturi epäili suuresti, riittäisikö hänen auktoriteettinsa ansaitsemaan oppilaan kunnioituksen, tai oliko hänellä sitä lainkaan.
Lampiväre huokaisi syvään ja vilkaisi oppilaiden pesän suulle. Hän oli jo kerran käynyt huhuilemassa oppilastaan Särötassua, mutta aamu oli varhainen eikä nuori kolli ollut ehkä herännyt sikeästä unestaan hänen hentoihin kutsuihinsa. Lampiväreestä tuntui kuitenkin nololta joutua pyytämään oppilasta toista kertaa. Lätäkkölempi ei varmasti kohdannut samanlaisia ongelmia, hänen äänensä oli kantava ja läsnäolonsa vahva.
Hän seisoskeli paikoillaan luoden välillä hermostuneita katseita pesän suuntaan, mutta lopulta rohkeni liikkumaan. Lampiväre asteli sotureiden ja oppilaiden jakaman pesän luo aikeissaan herättää Särötassu vain törmätäkseen oppilaaseensa, joka nyt oli noussut ja oli ollut juuri rientämässä hänen luokseen. Hän katsoi pöllämystyneenä pienempää valkoista kissaa, rykäisi sitten kiusaantuneesti ja kääntyi ympäri. Hän suuntasi leirin uloskäynnille vilkaisematta taakseen, olettaen tai pikemminkin toivoen Särötassun seuraavan.
”Oletkin hereillä. Lähdetään sitten”, Lampiväre sanoi pitäen äänensä vakaana. ”Harjoitellaan tänään metsästystä.”
//Särö?
