Lätäkkölempi
Kirjoittaja: Elandra
Lätäkkölempi sääli Lampivärettä, joka purskahti yllättäen itkuun. Se ei tullut tabbykuvioiselle soturille yllätyksenä. Hän antoi Lampiväreen puhua ennen kuin sanoi itse enempää. Soturi oli kerrassaan helpottunut, kun Lampiväre lupasi, ettei koskaan puhuisi eloklaanilaisille tai tekisi koskaan mitään niin typerää kuin oli nyt tehnyt. Lätäkkölempi ei tiennyt, mitä hän olisi tehnyt, jos Lampiväre ei olisi luvannut sitä hänelle. Tai kyllä hän tiesi: hän olisi joutunut kertomaan isälleen siskonsa petoksesta. Hän olisi käytännössä työntänyt rakkaan sisarensa suoraan kuolemaan heidän isänsä kynsiin. Ajatuskin siitä sai Lätäkkölemmen olon muuttumaan epämukavaksi. Sata kertaa ennemmin hän pitäisi sisarensa karmean petoksen salaisuutena kuin antaisi hänen tulla teloitetuksi petturina. Lätäkkölempi huolehtisi, ettei Lampiväre tekisi enää koskaan mitään yhtä typerää.
”Niin olit”, Lätäkkölempi ei lähtenyt valehtelemaan, sillä se oli totuus. Lampiväre oli ollut tyhmä. Lätäkkölempi huomasi, miten hänen sisarensa katse synkkeni entisestään. Minkäs Lätäkkölempi sille mahtoi, että hänellä oli pakottava tarve sanoa asiat kuten ne oli, hän inhosi totuuden kaunistelua ja asioiden suurentelua tai pienentelyä.
”Kyllä minä tiedän, ettet sinä tehnyt sitä pahuuttasi. Sinulla vain on liian kultainen sydän ja olet liian kiltti kissa, se Kortetassu osasi löytää varmaankin juuri oikeat sanat, joilla sai sitten käytettyä sinua hyväkseen. Älä suo enää yhtäkään ajatusta sille kissalle tai yhdellekään eloklaanilaiselle, ne eivät ole sen arvoisia”, Lätäkkölempi yritti olla kannustava, jotta hänen rakas sisarensa ei vajoaisi täysin epätoivoon ja masentuisi, ”en minä ikinä voisi sinua vihata. Tekojasi kyllä, mutta en sinua. Sinä olet minun siskoni, samaa verta kanssani, joten minä rakastan sinua mitä ikinä tekisitkin, vaikken tekojasi hyväksyisikään.”
Lampiväreen itkuisille kasvoille piirtyi hento, helpottunut hymynkaltainen irvistys. Lätäkkölempi otti askeleen lähemmäs siskoaan ja puski tämän poskea hellästi kuonollaan.
”Älä ikinä enää epäile, ettetkö voisi kertoa minulle jos jokin on hullusti. Sinä olet minun elämäni tärkeimpiä kissoja, tahdon tietää mitä sinulle kuuluu”, tabbykuvioinen naaras naukui lempeällä äänellä sisarelleen.
”Sinäkin olet minulle hyvin tärkeä”, Lampiväre vastasi ja vuorostaan puski kuonollaan pentuetoveriaan, ”minä rakastan sinua Lätäkkölempi.”
”Niin minäkin sinua, sisko-rakas”, Lätäkkölempi vastasi. Naaras otti askeleen taaksepäin ja katsoi Lampivärettä mietteliäästi.
”Onko jokin hullusti?” Lampiväre kysyi hiukan hämillään.
”Ei, minä vain mietin, että pitäisikö Lammikkoloikallekin kertoa tästä”, Lätäkkölempi mietti ja jatkoi sitten hieman epäröiden, ”vai kertookohan hän heti Tuhkajuovalle? Hän on aina tehnyt kuten emo sanoo eikä ole koskaan valehdellut emolle… Pystyisiköhän hän pitämään näin suuren salaisuuden emoltamme?”
//Lampi?
KP-boosti käytössä
